Konstailematonta kokkausta eli asioita niiden oikeilla nimillä

Kuten tuossa omakuvauksessani kerron, olen "konstailemattoman kokkauksen" ystävä. En pidä ruokabrassailusta, sellaisesta jossa ilmoitetaan että on väärin, melkeinpä rikos, juoda punaviiniä hummerin kanssa. Satun pitämään molemmista ja jos siltä tuntuu, sekoitan niitä sulassa sovussa vaikka makuyhdistelmä ei ehkä olisikaan kaikkien gastronomian oppien mukaisesti se optimaalisin. Tai että autenttinen annos syntyy vain käyttämällä Gorgozolaa, Aurajuusto on ehdottomasti huti valinta mikä lähinnä häpäisee lopputuloksen.

Käteeni osui Valitut Palat -lehden uusin numero. Siinä oli mielenkiintoinen artikkeli "Make it Stop", jossa koomikot sun muut sanasepot kertovat ilmiöistä, joiden toivovat muuttuvan.

Erityisen naappin osui mielestäni kirjoitus ravintoloiden ruokakikkailu -menuista, joissa porsaan kyljystä ei enää kutsuta porsaan kyljykseksi vaan ruokalistalla on "Orgaanista, pennsylvanialaista perinne keskileike -kuvetta pariloituna a la Plancha",  yhdistettynä lisukkeisiin, joiden nimet ovat liian monimutkaisia ja vaikeita käännettäväkseni. Mutta koska Suomen koululaitos on rankattu maalman parhaaksi, kopioin englanninkielisen jutun tähän alle, eiköhän pointti selviä lontooksikin.

Kuvassa kyljys, vai onkohan sittenkin Lady Gagan keikka-asu...

Service with a Dollop of Air
Why are restaurant menus enumerating the pedigree of every ingredient in a dish, as well as its preparation method, infused with a few ultra-foodie terms just in case you weren't confused enough? You won't see Broiled Pork Chops on a menu. Instead, it's Organic Heritage Pennsylvania Center-Cut Pork Loin Chop Broiled a la Plancha with a Soubise of Toy Box Tomatoes, Hydroponic Watercress, Micro Arugula, accompanied by a Nougatine of Spring Onions, garnished with a Daikon Escabèche, topped with Prune Essence and Juniper Foam. Want fries with that?

Katie Workman, editor in chief of cookstr.com

Lähde ja lisää aiheesta: rd.com

Simpukoita valkoviinissä

Katselin valokuvia kesäiseltä Pariisin matkaltani, jolloin porsastelin kahden kaverini kanssa oikein olan takaa. Tosin päivälliseksi nautimme sian sijaan simpukoita. Paikka oli Léon de Bruxelles ketjun ravintola Pariisin oopperatalon liepeillä.
Hintatietoisella pariisilaisystävälläni oli kassissaan kasa kuponkeja joiden voimin saimme aimo alennuksen niistä noin kolmesta ämpärillisestä simpukoita, joita illan aikana ahdoimme pikku kitusiimme. Olipas herkkua kerrakseen!
Muuten, osaisikohan joku viisaampi kertoa suomennokset Mussel ja Clam -simpukoille. Edellinen on käsittääkseni sinisimpukka, mutta sanakirjani antaa kumpaisellekin "simpukka" käännöksen, vaikka ilmiselvästi kyse on eri lajikkeista.

Simpukoiden puhdistaminen vaatii hieman aikaa ja vaivaa, mutta muuten herkku on erinomainen esim. illan istujaisiin. Näyttävää ja maistuvaa tarjottavaa saa varsin kohtuulliseen hintaan, lisäksi simpukoiden kanssa puuhastelu tuo oman pikku lisänsä yhdessäoloon. Varaa simpukoita ainakin litra per syöjä, reippaasti kovakuorista patonkia ja erilaisia juustoja.
Monet ravintolat tarjoavat simpukoiden kanssa ranskalaisia perunoita, mutta jostain syystä tuo yhdistelmä ei meikäläistä nappaa ollenkaan; pehmeä simpukka pehmeäsisustaisen ja rasvaisen perunan kanssa ei koostumukseltaan tunnu herkkuyhdistelmältä. Mutta makunsa kullakin.

Eilisellä kauppareissullani ostin pussillisen simpukoita (clams), joista valmistin valkoviinissä seuraavasti:

• Pussillinen simpukoita ( n. pari litraa)
• 2 siivua ilmakuivattua kinkkua (esim. parma, prosciutto tai serrano)
• 4 valkosipulin kynttä murskattuna
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 dl kuivaa valkoviiniä
• 4 rkl persiljaa
• Punapippuria

Puhdista simpukat (ohje alla). Pilko kinkku, ruskista rapeaksi ja siirrä talouspaperille vetäytymään.  Lisää pataan oliiviöljy. Kuullota murskatut valkosipulinkynnet sekä puolet persiljasta öljyseoksessa, lisää punapippuria joukkoon. Lisää valkoviini, anna kiehahtaa. Laita puhdistetut simpukat pataan, sekoita ja anna kiehua kannen alla kunnes simpukat aukeavat, noin 5 minuuttia. Poista avautumattomat simpukat. Lisää lopuksi paistetut kinkkumurut sekä loput persiljasta. Tarjoile syvistä kulhoista tuoreen patonkin kanssa runsaan liemen kera, tai varaa liemelle omat dippauskulhot. Varaa lisäksi roskakulho(t) tyhjille kuorille.

Sielä ne nyt lilluvat kylmässä vedessä puhdistamassa itseään

Muutama sana simpukoiden puhdistamisesta:
Valitse kaupasta ainoastaan ehjiä simpukoita. Simpukoiden tulee sulkeutua kun niitä napauttaa kynnellä. Heitä epäilyttävät yksilöt pois.
Poista pakkaus simpukoiden ympäriltä heti kotiin päästyäsi, muuten simpukat tukehtuvat. (pakkauksen poisto kannattaa suorittaa keittiön tiskialtaan päällä, jotta ei käy kuin minulle; simpukoiden nesteet hurahtivat balleriinaani; ah mikä tuoksu!)
Ennen valmistusta liota simpukoita n. 20 minuuttia kylmässä vedessä jotta suola ja hiekka huuhtoutuvat pois. Ota simpukat pois liotusvedesta nostelemalla; älä kaada esim. lävikköön jotta pois huuhtoutuneet hiekat ym. roskat eivät seuraa mukana.
Poista jäykkäharjaksisella juuresharjalla pintaan tarttuneet töhnät sekä parta, käytä tarvittaessa veistä parran irrottamiseen. Huuhtele lopuksi vielä kylmässä vedessä.

Valmista tuli!

Sunnuntai-brunssin tapaista

Enpä malttanutkaan mennä nukkumaan sunnuntaiaamuisen postaukseni jälkeen. Avattu pekonipakkaus suorastaan huusi jääkaapista käymään kimppuun, joten päätin pyöräyttää espanjalaisen uuniomeletin eli Tortilla Espanola'n sunnuntaiaamumme aamiais-lounaan yhdistelmälle. Originaali omeletti ei taida sisältää tomaatteja eikä lihaakaan, vaan perustuu perunan ja munan symbioosiin. Seuraavassa kuitenkin oma näkemykseni muhevasta sunnuntaiaamun ateriasta.

Kuvassa uunia vaille valmis munakas. Huomaa kuinka kananmunaseos jää pinnan tasolle ja jopa hieman sen alapuolelle.

Omelettia varten tarvitset:

• pekonia 4-5 siivua, savustettu kinkkukin ajaa saman asian
• 1 dl oliiviöljyä
• 1 suurehko sipuli
• pari perunaa pieniksi kuutioituna ( ei tarvitse edes kuoria)
• 4-5 kananmunaa, tilkka vettä (2-4 rkl)
• valkosipulin kynsiä suikaloituina, määrä oman mieltymyksen mukaan
• 2 dl kirsikkatomaatteja, tavallisetkin käy ohuina siivuina tai kuorittuina ja kuutioituina
• suolaa ja mustapippuria

Leikkaa pekoni siivuiksi, paista pannulla keskilämmöllä, jotta rasva irtoaa. Kun pekoni on kullanruskeaa, siirrä sivuun ja lisää oliiviöljy. Paista perunat öljyseoksessa melkein kypsiksi, kuullota sipuli ja suikaloitu valkosipuli joko perunoiden kanssa tai erikseen.
Halkaise kirsikkatomaatit pituussuunnassa, laita voideltuun uunipannuun paistettu pekoni, perunat, sipuli ja kirsikkatomaatit, sekoita suurpiirteisesti.
Sekoita kananmunat vesitilkkaan, lisää suolaa ja mustapippuria, kaada seos uunivuokaan, painele seosta haarukalla, jotta potut ym. ainekset juuri ja juuri peittyvät. Huom! Munaseoksen tarkoitus on kiinnittää aineet keskenään, ei toimia kuten esim. laatikkoruoissa, joten älä yliannosta!
Paista uunissa 175 C (350 F) n. 45 min.

Munakkaan kanssa söimme tuoretta patonkia erilaisten juustojen ryydittäminä. Lisäksi tuoremehua ja kahvia sekä suussasulavia leivonnaisia, joillaisia annan itselleni luvan syödä ainostaan sunnuntaisin!

Matkavinkki: Jos reittisi suuntaa USA:han kannattaa ehdottomasti kokea sunnuntaibrunssi House of Blues ravintolassa, jonka yhtenä perustajana on muuten Blues Brothers elokuvistakin tuttu Dan Aykroyd.

Ketju tarjoaa sunnuntaisin Gospel Brunssia, jossa hengellisestä (tai ajoittain etäisesti siltä kuullostavasta) musiikista voi nauttia herkkuja notkuvan brunssipöydän lomassa. Vinkkinä mainittakoon, että mikäli ei halua mukaan laulamaan kannattaa pitää lautasellaan aina sopivia suupaloja, joita voi haukata mikäli esiintyjien  mikrofooni lähenee uhkaavasti omaa suuta. Ruoka suussa laulaminen kun ei ole järin hyvä saati terveellinenkään tapa.
 

Videon lähde: YouTube, jossa kasapäin rainaa House of Bluesin Gosbel brunsseista.

Lauantai-illan savu-show

Minä pidän savun mausta! Savustetut leikkeleet, kalat ja juustot ovat jostain syystä erityisen mieluisia, vaikka nykytiedon mukaan savustus ei olekaan ihmiselle se kaikkein terveellisin ruoan valmistusmuoto, jopa päin vastoin.

Lauantai-iltamme ateria noudatteli savuteemaa. Suomesta hankitussa kalan savustuspussissa valmistettua lohta (savustuspusseja saa myös Suomikaupasta ja ainakin jossain vaiheessa myös Trader Joe'sta), lisukkeena savupekonilla maustettua ruusukaalia. Lisäksi lämmintä perunasalaattia, tämä tosin ilman savun makua. Olipa todella herkullista, jopa siinä määrin, että jaksan tätä naputella aikaisin sunnuntaiaamuna, vaikka nukkuakin voisi!

Oli niin kiire syömään, että ruokahalua herättävän asettelun sijaan tuli räiskästyä ruoat lautaselle. Mutta hyvää oli!

Lohta savustuspussissa

• Kalan savustuspussi
• Lohifile
• Meri- tai kosher suolaa
• Mustapippuria myllystä

Kuivaa kala talouspaperilla, lisää mausteet ja lykkää savustuspussiin. Savusta pakkauksen ohjeen mukaan, markkinoilla on uuni- sekä grillikäyttöön tarkoitettuja pusseja. Savustuspusseja, kuten muitakin herkkuja, saa myös Suomikaupasta.
HUOM! Käyttämämme pakkaus antaa 40-45 minuutin kypsennysajan. Ainakin kaasugrillissä kala kypsyy noin puolta lyhyemmmässä ajassa. 

Ruusukaalia pekonin ja sipulin kera

• Vajaa 5 dl ruusukaalia (1 pint brussels sprouts)
• 4-5 siivua pekonia
• Keskikokoinen sipuli (+ salotttisipulia jos talosta löytyy)
• Oliiviöljyä ja voita

Tämä resepti sopii myös niille jotka pitävät ruusukalia inhokkiruokanaan. Rapea ruusukaali saa savunmakua pekonista, mikä tekee paatuneimmankin ruusukaalivihaajan, no jos nyt aivan ei rakastamaan vihannesta, niin ainakin suhtautumaan siihen uudella, lempeämmällä asenteella. Jos lisukkeesta haluaa tehdä juhlavan, voi sekaan laittaa uunissa tai pannulla paahdettuja, pilkottuja saksanpähkinöitä (walnuts) sekä tujauksen valkoista balsamiviinietikkaa.

Pilko pekoni ja pistä pannuun ruskistumaan, pidä lämpötila kohtuullisena, jotta pekoninrasva ei ala käryämään. Poista ruusukaalin kannasta tummunut pinta, leikkaa neljään osaan pituussuunnassa. Silppua sipuli.
Paista pekoni kullanruskeaksi, poista reikäkauhalla pannusta ja siirrä talouspaperille. Lisää pannuun pekonirasvan joukooon oliiviöljyä ja voita, pari ruokalusikallista kutakin. Kuullota sipulia hetki, lisää ruusukaalit ja paista keskilämmöllä n. kymmenen minuuttia niin että ruusukaali saa hieman paistoväriä, mutta pysyy yhä rapeana. Lisää hienonnettu pekoni ja siirrä tarjoiluastiaan. Tarjoile melko välittömästi.

Lämmin perunasalaatti

• 1/2-1 kg ohutkuorisia puikulaperunoita (fingeling) tai uusia perunoita

Kastike:

• Reilu 1 tl sinapinsiemeniä ( jos talosta löytyy, ei välttämätön. mutta antaa mukavan makulisän kun jauhautuu suussa)
• 2 reilua rkl Dijon sinappia
• 1 rkl hunajaa
• 3 rkl shampanjaviinietikkaa tai valkoviinietikkaa
• 1 dl oliiviöljyä
• Suolaa ja mustapippuria myllystä
• 2-3 rkl siputtuja tuoreita korianterinlehtiä (cilantro)

Keitä perunat kuorineen isossa kattilassa. Halkaise keitetyt perunat pituussuunnassa kahtia; tätä tarkoitusta varten suurikokoinen kattila on onnen omiaan; kuumat perunat pystyy halkaisemaan kattilan pohjalla polttamatta näppejään.
Sekoita kastikeaineet, lisää pottujen joukkoon, kääntele kastike hyvin kahdella lusikalla nostelemalla jotta perunoiden rakenne ei hajoa. Nauti joko heti tai jääkaappikylmänä, molemmat versiot ovat hyviä, totean täällä maha kylmää perunasalaattia pullollaan.

Kuvan salaatissa on valko- ja punakuorisia sekä purppuraperunoita

Kaalikääryleet

Takaisin New Yorkissa, väsyneenä ja jet-lagin piinaamana.

Tuota Estelle's Café'n ruokalistaa selatessa kihosi vesi kielelle kaalilaatikon kohdalla. Niinpä päätin pyöräyttää kunnon kääryleet, kaalia kun alkoi tehdä mieli.
Oma herkkureseptini syntyi vähän vahingossa; kerran oli tarkoitukseni tehdä sekä liha- että sienitäytteisiä kaalikääryleitä, mutta koska olin virhearvioinnut ohran menekin päädyin lopulta sekoittamaan kaikki ainekset keskenään. Ja hyvää tuli.

Täällä USA:ssa Skandinaavien ruokahimoja tyydyttää IKEAn ruokakauppa, josta hankin puolukkahilloa kaalikääryleitteni kyytipojaksi. Jos hillokauppaan tai lähimpään puolukkametsään on liikaa matkaa, sopii korvikkeeksi hyvin myös karpalohillo tai oikeastaan mikä tahansa happamasta marjasta tehty maltillisesti sokeroitu survos.

Kuvan kääryleet pääsivät hieman pinnasta kuivahtamaan kun mamma surffaili netissä, mutta olivat maukkaita siitä huolimatta!

Kaalikääryleet:
Yksi jalkapallon kokoinen tai kaksi pienempää valkokaalia
vettä keittämiseen/höyryttämiseen + suolaa keitinveteen
Lisäksi siirappia (molasses)ja voita valmiiden kääryleiden pinnalle

Täyte:

• n. 400 g (1 pauna) jauhelihaa
• 2 keskikoista sipulia
• 2 kananmunaa
• 3-4 dl ennakkoon keitettyä ohraa (Barley, ohra kypsyy hitaanlaisesti, eli kannattaa valmistaa hyvissä ajoin jotta ehtii myös jäähtyä)
• 1/2 litraa sieniä silputtuina (mitkä tahansa käy, itse käytän portabellaa tai vastaavaa)
• 1/2 dl korppujauhoja
• 1 dl kermaa
• n. 1 dl kaalin keitinlientä
• n. 2 dl silputtua, keittettyä kaalia
• mustapippuria myllystä
• tuoretta tai kuivattua rakuunaa; ensimmäistä reilu 2 rkl silputtuna, jälkimmäistä n. 1 rkl (tarragon)
• suolaa maun mukaan
• voita jauhelihan ja sienien paistamiseen

Keitä ja jäähdytä ohra ennakkoon. Tapanani keittää kerralla suurempi satsi ja pakastaa parin desin annospusseissa.

Keitä tai höyrytä kaalia sen verran että kaalin lehdet pehmenevät, n. 10-15 min. irrota kannasta ja laita kylmään (jää)veteen jäähtymään jotteivat lötkisty liikaa ja jotta väri säilyy vihreänä. Säästä kaalin kaikki hukkalehdet, tarvitset täytteeseen myös n. 2 dl silputtua kaalia.
Paista jauheliha, mausta lopuksi mustapippurilla. Siirrä taikinakulhoon. Paista sienet reippaassa voisulassa tarpeeksi miedolla lämmöllä, jotta voi ei pääse kärventymään, lisää kulhoon.
Anna korppujauhon turvota muutama minuutti kermassa, lisää taikinaan. Silppua tuore rakuuna hienoksi tai hiero kuivattu rakuuna kämmenten välissä mahdollisimman hienoksi. Lisää n. 1 dl keitinlientä Sekoita loput aineet taikinaan, kananmunat viimeiseksi. Riko munien rakenne, sekoita taikina tasaiseksi.
Sillä missä järjestyksessä mitäkin täytteeseen laittaa ei oikeastaan ole muuta väliä, kuin että ei sekoita kananmunia liian lämpimään taikinaan, voivat nimittäin hyytyä.

Levitä kaalinlehdet ja poista tarvittaessa veitsellä leikkaamalla paksu lehtiruoti lehden selästä. Laita täytettä 1-2 rkl keskelle lehteä, tavuta sivut täytteen päälle ja rullaa kääryleeksi. Laita voideltuu vuokaan jättäen saumakohdat kääryleen alle jotta herkku pysyy paremmin kasassa. Pinoa kääryleet vieri viereen, valuta päälle siirappia. Höylää perunankuorimisveitsellä tai juustohöylällä ohuita voisiivuja kääryleitten päälle. Paista n. 200 C (400 F) n. tunnin ajan. Valele välillä kääryleistä irtoavalla nesteellä kuivumisen estämiseksi, jos tummuvat liikaa pinnasta laita astian päälle löyhästi alumiinifolio. Voit vaihtoehtoisesti alentaa uunin lämpötilaa paistamisen loppuvaiheessa 175 asteeseen (350F) kun kääryleet ovat saaneet väriä.

Tarjoa puolukkahillon kanssa. Kääryle ei varsinaisesti tarvitse muita lisukkeita, mutta jos annos tuntuu ankealta voit tarjota peruna- tai juuresmuussia kyytipoikana.

Bonjour Pariisista!

Tulin pikavisiitille Pariisiin, onneksi kaiken kiireen keskellä on aikaa myös hieman käyskennellä omissa lempipaikoissani.
Vaikka Ranska on maailmankuulu keittiöstään, tuntuu Pariisi olevan toista maata. Ranskalaisen keittiön helmiin en ole täällä juurikaan törmännyt, johtuneeko siitä, että kaupunki on maailman suosituin turistikohde ja turisteille tunnetusti kelpaa heikompikin särvin, mene ja tiedä.

Jos kuitenkin Pariisissa koti-ikävä pääsee yllättämään, suosittelen piipahdusta Estelle's Cafessa. Ravintolan omistaa suomalainen Estella Snellman. Useassa eri maassa ja maaosassa varttunut Estella on kerännyt vuosien varrella kokemistaan makunautinnoista parhaimmat ja tarjoaa niitä ravintolansa ruokalistalla. Suomalaiset herkut, mm. karjalanpiirakat ja lihapullat, ovat ravintolan valikoimissa. Jälkiruokalistalla Crepes Suzette ja jäätelöä salmiakkivodkalikoorillä odottelavat kielen mennessään vievää tilausta sulassa sovussa.

Estelle's Cafe, 47 rue Léon Frot, 75011 Paris. Puh. 01 40 24 01 24
Lähin metroasema: Charonne

Broadwayn tarjontaa

Viikonloppu tuli vietettyä kyldyyrin merkeissä, jos nyt sellaiseksi voi Broadway produktiota nimittää. Kävimme katsomassa Green Dayn musiikkiin perustuvan "American Idiot" shown. En ole ollut suuren suuri Green Day fanaatikko, mutta esitys oli nautinnollista seurattavaa, jonka juonen käänteisiin biisit istuivat mutkattomasti.

Manhattanilla oli taas menossa yksi lukuisista poliisioperaatioista; osa metrolinjoista oli suljettu. Varsinainen syy ei ole minulle vielä selvinnyt, mutta metron kuulutuksista kävi ilmi, että konstaapelien tutkimuksista johtuen junat eivät kulje.

Vaikka tuo poliisioperaatio ei aiheuttanutkaan paniikinomaista reaktiota, tuli kuitenkin mieleen taannoinen  räjäytysyritys Times Squarella, jonka halki Broadway siis kulkee ja jonka liepeillä suuri osa Broadwayn teattereista sijaitsee.
Hyvä ystäväni on töissä Times Squaren Hard Rock Cafessa ja oli kyseisen pommi-iskuyrityksenkin aikaan paikalla. Tiedustellessani häneltä pommin aihuettamia tunneskaaloja ystänäni kertoi maan alla sijaitsevan  Hard Rock Cafen olevan yksi turvallisimmista paikoista New Yorkissa. 

Turvallisuuden tunnetta pönkittääkseni ruokapaikaksemme valikoitui kyseinen Hard Rock Cafe. Times Squaren turistirysistä se on ehdottomasti suositeltavin myös siitä syystä, että kuppilan ruokatarjonta on varsin kelvollista, toisin kuin esim. aukion toisella laidalla sijaitsevassa Planet Hollywoodissa.
Ruokalistalla on perusamerikkalaista salaatti-pasta-hampurilais -huttua,  joilla nälkä lähtee takuuvarmasti. Ylipainoisille amerikkalaislle arvatenkin tarpeellinen, mutta samalla häiritsevä lisänsä New York Cityn ravintolojen ruokalistoisa on pakollinen ilmoitus annosten kalorimääristä. Menuuta selatessa huomaan ensitöikseen tarkistavansa kalorimäärän ja vasta sitten tekeväni valinnan tarpeeksi matalaenergiapitoisten annosten joukosta. Toista se oli ennen kun luuli syövänsä kevyesti valitessaan salaatin, tietämättä että annos kattaa vuorokauden energiatarpeen.    

Ruokailun ja muutaman vodka-martinin jälkeen olin jo unohtanut terroriuhkan ja hortoilimme pitkin New Yorkin katuja. Pääsin myös kosketusetisyydeltä ihailemaan lempeää poliisihevosta, joka ei ollut rapsutuksistani moksiskaan, toisin kuin meikäläinen joka jo hetken ehti epäillä että elukka hampsasee käpälästä.

IvanaHelsinkiä ja herkkutatteja

Viikon yksi odotetuista kokohohdista oli New Yorkin Fashion Weekin IvanaHelsinki Show. Koska en ole muotiguru, jätän Paola Suhosen kokoelman arvioinnin muiden hommaksi. Sen voin kuitenkin todeta, että kuosit olivat herkullisia, tosin hamusin niitä mielessäni sisustuskankaiksi. Ehkäpä siinä onkin Suhosen perheyrityksen seuraava aluevaltaus, tosin en tiedä vaikka olisivat jo nyt ansioituneita sillä saralla.

Näytöksen jälkeen suuntasin parhaan ystäväni kanssa myöhäiselle iltapalalle läheiseen A Voce ravintolaan Columbus Circlelle. Paikka on sellainen kalliimman puoleinen italialaisravintola, annokset ovat sitä kokoluokkaa, joista raavas mies tulisi kiukkuiseksi, mutta tällaiselle pienemmän puoleiselle nais-ihmiselle oikein oivallisia myöhäisillan huikopalaksi. Ruokalistalta valitsin Funghi al fornoa, eli lautaelleni päätyi paahdettuja Royal sieniä, jumalaista soossia sekä hasselpähkinöitä. Makuelämys vailla vertaa, vaikka en edelleenkään tiedä mitä sieniä eteeni kannettiin. Kun vielä edessä ikkunoiden ulkopuolella avautui upeaakin upeampi näkymä Columbus Circlelle, ei illan onnistumiseen enää muita aineksia vaadittu.

Ruokahimojen lisäksi kärsin joistakin ruoka-aineallergioista. Vakavasta vaivasta ei onneksi ole kysymys, allergiaoireeni ovat lähinnä kiusallista kutinaa ynnä ihon punoitusta sekä aivastelua.
Annoksen nauttimisesta ei ollut kulunut kauaakaan kun nenäni alkoi vuotaa ja tulevan aivastelukohtauksen ensioireet kutittivat sieraimissa. Yllättävää oli kuitenkin se, että näin voimakasta kohtausta en  muista saaneeni ehkä koskaan. Oliko syynä kermainen soossi, pähkinät joita siedän tietääkseni hyvin vaiko jokin muu on yhä hämärän peitossa. Joka tapauksessa näköalasta nauttimisen sijaan suuntasin naistenhuoneen puolelle nenänniisto ja antihistamiinisuihke aktiviteettien pariin. Onneksi olin ulkona parhaan ystäväni kanssa, hänellä riitti ymmärrystä vaivani suhteen. Sillä olisihan se ollut perin noloa jos kyseessä olisi ollut romanttiseksi tarkoitettu illallinen, jonka päätteeksi eukko kituu vessassa nenä punaisena ja vieläpä valuen. 

Yrttitarhan antimia

Keväällä ryhdyin viljelijäksi ja pistin pystyyn oman yrttitarhan kotimme kuistille. Ryytimaan virkaa päätyi ajamaan aatamin aikainen mansikkaruukku; siihen oli kätevää laittaa rosmariinit, timjamit ja korianterit omille pikku parvekkeilleen ihailemaan kesän etenemistä. Ruukun katolle istutin ruohosipulia ja tilliä.

New Yorkin kuuma kesä ei kohdellut yrttejäni kaikkein armollisimmin, mutta ne selvisivät kuitenkin hengissä aika ajoin pätsiksi muuttuneessa kasvupaikassaan. Nyt olisikin sitten lähiviikkoina ajankohtaista siirtää yrtit keittiön lämpöön, jotta voin pitkin talvea niittää satoa kokkailujani maustamaan.

Toki yrttejä saa kaupastakin, alla on kuva parhaaksi havaitsemastani säilytyspaikasta ja tavasta. Kotikutoisen kasvihuoneeni kattona toimii muovipussi, jossa on reipas ilmareikä. Yrtit seistä jöllöttävät vesitilkassa; vettä yritän muistaa lisäillä päivittäin jotteivät pääse kuivumaan, toisaalta liian suuri vesimäärä saa varret lötkistymään ja pahimmassa tapaksessa homehtumaan. Jos varret alkavat pukata juurta, voi ne kätevästi istuttaa ruukkuun. Ja Suomessahan yrtit taidetaan myydä valmiiksi ruukuissa, joten mikäpä sen helpompaa. Kumpa täälläkin!

Tuota salviakuvaa katsellessani havaitsin kuinka likaiset keittiöni ikkunat ovat, täytyneekin tästä tarttua rättiin ja ryhtyä ruutuja luuttuamaan.

Ei aina shamppanjaa ja hanhenmaksaa

Liikkuvaluontoisen työni takia käyn Pariisissa muutaman kerran kuukaudessa. Vaikka piipahdukset ovat kestoiltaan usein lyhyehköjä, niin ruokakauppaan on aina aikaa pujahtaa.

Elämässä täytyy olla kohokohtia. Jos ei luonnostaan niin sitten niitä pitää järjestää ja tavalla tai toisella juhlistaa. Perheemme kohokohtien ûbersuosikkiherkku on hanhenmaksapatee joka on kuitenkin toistaiseksi melkolailla pannassa. Ja hyvästä syystä: ikiliikkujan lailla kuntoilevan ja muutenkin painostaan ynnä ruokavaliostaan huolehtivan mieheni kolesteroliarvot ampaisivat ihan omiin svääreihinsä.

Kun rasvaiseen hanhenmaksaan yhdistää makeaa viikuna chutneya ja näiden pehmeyttä tasapainottamaan rapeaksi paahdettua leipää syntyy makunautinto vailla vertaa. Yksistään nautittuna em. herkut kun eivät juurikaan säväytä, jujuna on juuri makujen sekä pehmeän ynnä rapean koostumusten yhdistäminen.

Tässä nyt vesi kielellä katselen kuvaa kuinka minulla on tapana herkkua tarjota. Kokonaan emme ole hanhenmaksasta luopuneet, mutta rankasti rajoittaneet sen syöntiä.

Lautasella:

Purkki hyvälaatuista hankenmaksapateeta
Paahtoleipää
Muutama lehdykkä baby pinaattia tai muuta tummaa salaattia
(kuvassa myös mangomössöä, ei ollut mikään hitti, joten en laita toiste)

Viikuna Chutneya:

• 2 dl punaviinietikkaa
• 3/4 dl fariinisokeria
• 1/3 silputtua sipulia
• reilu rl tuoretta raastettua inkivääriä
• 1/2 tl sinapinsiemeniä
• hyppysellinen raastettua sitruunan kuorta
• 1 tl suolaa
• pikku pätkä kanelitankoa
• hyppysellinen jauhettua neilikkaa ja muskottipähkinää
• 200 g kuivattuja viikunoita pieneksi pilkottuna

Sekoita mausteet ja muut aineet viikunoita lukuunottamatta, keitä kunnes liemestä on haihtunut n. 2/3 osaa ja se on muuttunut paksuhkoksi soossiksi. Lisää viikunat ja anna hautua miedolla liekillä puolisen tuntia, kunnes viikunat ovat pehmenneet ja neste on imeytynyt. Anna jäähtyä ja viilennnä lopuksi jääkaapissa. Poista kanelitanko.

Kokoa lautaselle salattin lehdet, leikkaa hanhenmaksa vajaan sentin viipaleiksi, paahda leipä rapeakuoriseksi + leikkaa kuoriosat pois. Lisää reilu ruokalusikallinen viikunamössöä.
Nauti hitaasti, kyntilänvalossa, mieluiten hyvän seuran ja shanppanjan kera.