Sweetie, jota sittemmin opin kutsuttavan myös nimellä oroblanco, osoittautui varsin makoisaksi sitrushedelmäksi, jonka tuoksu on hurmaavana, aivan omassa luokassaan. Vierailulla ollut hyvä ystäväni ilmoitti ostavansa heti hajuvettä, jonka tuoksuportfolio perustuisi Sweetien aromeille.
Nykyään sweetie päätyy ostoskärryihini aina kun sitä on saatavilla. Ja aionpa tästedes ostaa jokaisen vastaantulevan hedelmän, jota en ole vielä päässyt maistelemaan. Oivana apuna hankkeeseeni toimii Helsingin Sanomien Hedelmäopas. Useat eksoottiset hedelmät ovat entuudestaan tuttuja, mutta mukaan mahtuu myös liuta uusia makuhoukutuksia. Joten rohkeasti kokeilemaan!
Taas piiiiinaaaan sinua haaasteeellla!!! Katso postaus "5 blogs" blogissani! Et saa ikinä rauhaa, Tuulevi raukka!
ReplyDeleteHomma hoidettu :))
ReplyDeleteTänne Mainen metsiin ei ole moisia vielä eksynyt, mutta aion löytää kunhan taas ihmisten ilmoille tullaan:)
ReplyDeleteEn ole muuten tainnut kommentoida vielä, mutta mm. joulun riisipuuro tuli tehtyä ohjeittesi mukaan.
Hei Senni,
ReplyDeleteVasta nyt havaitsin viestisi, kiitos siitä!
Mukavaa että puuroreseptille oli käyttöä! Suomen suomalaisille saattaa tuntua hieman erikoiselta, mutta meille ulkosuomalaisille riisipuuron keittäminen on tosiaan hieman haastellisempaa :))