Ekaluokkalaiseni opettaja asetti luokan Halloween-juhlille yhden ehdon: kaikki halloween asut tulee olla kierrätysmateriaaleista, mitään uutta ei saa ostaa.
Tyttäreni oli jo pitkään kertonut aikovansa pukeutua Peppi Pitkätossuksi. Tarkoitusta varten olin katsastanut paikallista peruukkitarjontaa, mutta nyt täytyi hommaan ryhtyä kierrätysmateriaalein.
Päädyimme valmistamaan Pepille peruukin sanomalehden paksusta sunnuntainumerosta. Puuhaan tarvittiin sanomalehden lisäksi pesulan rautalankahenkari, jonka taivutin keskeltä päänmyötäiseksi kaareksi, päistään rautalangat nousivat vaakatasoon. Avasin paksun nipun sanomalehtiä keskiaukeamalta. Leikkasin keskitaitosta kohti parisenttisiä suikaleita. Keskitaitos toimi Peppi-peruukin jakauksena, kiinnitin sen rautalangan kaareen muutamalla ompelutikillä. Ystäväni avustuksella siirsimme rautalanka-sanomalehtisuikale-hökötyksen tyttäreni päähän, siloittelimme paperisuikaleet päänmallisiksi ja kiinnitimme suikaleet kuminauhoilla rautalankojen ympärille poninhänniksi. Lopuksi letitimme suikaleista rautalankojen ympärille palmikot ja maalasimme koko koreuden oranssiksi.
Pepin paidan virkaa ajoi isän kulahtanut sininen t-paita, essun kyhäsin vanhasta keltaisesta alulakanasta, rintaan kirjoitin mustalla kalvotussilla ”Peppi” –tekstin. Jalkaan vielä eriparin polvisukat, naamaan muutama pisama ja Peppimme oli valmis.
Luokassa oli mitä mielikuvituksellisimpia asuja. Ehkä mieleenpainuvin oli pahvikaatikosta rakennettu talo, joka lepäsi luokkatoverin hartioilla peittäen tämän pään, poika kurkisteli talon avoimista ovista ja ikkunoista. Asu esitti jonkun minulle tuntemattoman lastenelokuvan kohtausta.
Muita uskomattomia luomuksia oli mm. vartalon peittävästä pahvilaatikosta kyhätty aamiaismuropakkaus sekä jätesäkeistä suomutettu merenneidon asu, jota koristi sukkahousuista väsätty Ariel-peruukki. Oppilaat vanhempineen olivat panostaneet aikaa ja vaivaa asuihin, joita luokassa ylpeinä esiteltiin.
Juhlijoita katsellessa ainakin yksi asia kävi selväksi; halloweenin onnistuminen ei ole rahasta kiinni. Kalleinkaan kaupan luomus ei takaa sellaista iloa ja riemua, jonka nämä ekaluokkalaiset juhlassaan jakoivat. Asuissa, jotka ilman juhlaa olisivat olleet silkkaa kaatopaikkatavaraa.
No comments:
Post a Comment