Salaattikastikekokeilua

Aamulla urkoitsija ilmoitti "pieni pettymys, putkimies ei pääsekään hommiin". Kyseessa ei ollut pieni vaan megalomaaninen pettymys, urakoitsija näki sen kasvoiltani ynnä kuuli tuntemukseni ihan selkoamerikaksi. Ja kas, iloiseksi yllätyksekseni putkimies oli talossa puolen päivän hujakoilla ja sai kuin saikin jääkaapin jääpalamasiinan, tiskikoneen ynnä lieden toimimaan.

Kun on ollut ilman toimivaa liettä kuukauden päivät, on vain voinut uneksia millaisia herkkuja sitä taikoisi jos olisi hella jonka ääressä puuhastella. Kun hetki sitten lopulta koitti, iski ylikunto enkä saanut yhtään järkevää dinner-ehdotusta mieleeni! Lopulta päädyin valmistamaan Cobb's salaatin mukaellun version, osin koska jääkaapissa oli valmiina reilu tiu orgaanisia kananmunia, joiden viimeinen myyntipäivä läheni uhkaavasti.

Ensikeitos uudella hellalla!

Cobb salaatti löytynee jokaisen amerikkalaisen ravintolan ruokalistalta. Perinteisesti siihen kuuluu lähes kaikkea avokaadosta sinihomejuustoon. Salaatti on tarinan mukaan saanutkin alkunsa juuri "kaikkea-mitä-kaapista-löytyy" ruoka-aineiden hyödyntämisherkkuna. Cobb-salaatin syntyhistoriaan ynnä ohjeeseen pääset klikkaamalla tästä. Samasta lähteestä kopion originaalin salaattikastikereseptin:

Alkuperäinen Cobb Salaatinkastike

• 6 cl vettä (1/4 kuppia)
• 6 cl punaviinietikkaa (1/4 kuppia)
• 1/4 tl sokeria
• 1 tl vastapuristettu sitruunamehua
• 2 tl suolaa
• 3/4 tl vastajauhettua mustapippuria
• 3/4 tl Worcestershire soossia
• 1/4 tl sinappijauhoa (dry English mustard)
• 1 pieni valkosipulin kynsi hienonnettuna
• 6 cl tuhtiaromista oliiviöljyä (1/4 kuppia)
• 1,8 dl kasvisöljyä (3/4 kuppia salad oil, korjatkaa jos on jotain muuta kuin mitä väitän)

Sekoita aineet hyvin, öljyt viimeiseksi. Veden lisääminen on vapaavalinta, riippuen kuinka öljyistä kastiketta haluaa.

Omasta salaattikastikkeestani tuli erilainen. Sekoittellessani perinteistä viinietikka-sinappi -härdeliä en kyennyt paikallistamaan hunajaa (en juurikaan käytä sokeria, paitsi tietty leipomiseen). Hetken mielijohteesta luirautin aimo lorauksen kefiiriä kastikkeeseen ja makeutin hunajan sijaan mini-tujauksella vaahterasiirappia. Onnistunut sekoitus! Ensikerralla on tarkoituksena myös mitata kuinka paljon kutakin ainesosaa kuluu. Nähtäväksi jää onnistunko toistamiseen saaman maut kohdalleen!