Kotikadun valopilkku

Varmaan joka ikisessä USA:n naapurustossa on asukas, jolta joulukoristelumopo karkaa käsistä. Videolla oman kotikatumme ehdoton ykkönen. Koristelijan puolustukseksi on sanottava, että tämä paikallinen nähtävyys kerää rahaa hyväntekeväisyyteen. Video on viime vuodelta, mutta sama viritelmä tuikkii kadulla tänäkin jouluna.

Joulupöydän sienisalaatti

Koska sienimetsään on matkaa, enkä varmaan edes tunnista paikallisia sieniä, käytän sienisalaatissa (ja ruoanlaitossa muutenkin) kaupan sieniä. Sienisalaatin valmistan baby postabelloista seuraavasti:

Pyyhi sienistä mahdollinen multa kostutetulla talouspaperilla, älä kastele veteen. Siivuta sienet, keitä voimakkaasti suolatussa vedessä  kunnes menevät kasaan, noin about viisi minuuttia. Jäähdytä jäävedessä ja purista ylimääräinen vesi pois.

Laita kerros sieniä säilytysastiaan, päälle reippaasti karkeaa merisuolaa tai koshersuolaa, toista ja laita päälimmäiseksi kerros suolaa. Kaada astiaan lähdevettä, kraanavesikin käy jos siinä ei ole klooria. Pistä astian sisään paino, käytän tähän vedellä täytettyä mini grip sandwich -pussia, joka kannen alla painaa sieniä kasaan. Sulje kansi tai laita astian päälle muovikelmu ynnä päälle paino, pistä jääkaappiin vetäytymään, muutamaksi päiväksi nyt ainakin. Sienien tulee olla purkissa tiiviisti painon alla, kokonaaan suolaveden peitossa.
Ennen käyttöä, liota suolasienistä liika suola pois.

Sienisalaatti

• Suolattuja baby portabella sieniä
• Pilkottu punasipuli tai tavallinen sipuli
• Maustamatonta kermaa vaahdotettuna
• Sour Creama 

Pilko sipuli pieneksi. Tarkista suolasienten maku, jos liian suolaisia, liota vedessä. Hakkaa suolasienet pieneksi silpuksi. Vaahdota kerma ja sekoita sour creamin kanssa seos, jossa on reipas puolet kermavaatoa ja vajaa puolet sour creamia (käytän tähän arviolta 70/30 prosentin suhdetta). Kermaseosta tulee olla sen verran, että salaatin aineksista tulee kiinteähkö, helposti lusikoitava sekoitus, älä kuitenkaan yliannosta kastiketta ( eli ei mitään kaupan Italiansalaatti - keiton omaista koostumusta) .

Sekoita sipuli ja sienet kerma-sour cream seokseen ja tarjoile kylmänä. Hyvää on!

Rosollia olla pitää!

Alkuperäiseen rosolliinhan kuuluu kaiketi silli. Meillä sillit tarjoillaan erikseen, ja rosolli on puhtaasti juurespohjainen salaatti. Valmistan rosollin yleensä aattoaamuna, porkkanat ja perunan keitän valmiiksi edellisenä iltana.

Rosolli

• 2 keitettyä perunaa
• 3 keitettyä porkkanaa
• 3 etikkapunajuuria
• 2 maustekurkkua, kosher dill
• 1 Granny Smith omenaa
• 1 sipulia 
• suolaa jos maku niin vaatii

 Kastike:

• 2 dl kuohukermaa löysähkönä vaahtona
• ripaus valkoviini- tai shampanjaviinietikkaa
• muutama palanen punajuurta värjäämiseen, valkopippuria

Keitä perunat ja porkkanat. Kuori jäähtyneet juurekset, pilko kaikki ainekset pieniksi kuutioiksi, sekoita ja jäähdytä hyvin ennen tarjoilua. Tarjoile kastike erillisestä astiasta.

5 ominaisuutta

Itävallan alpeilta käsin bloggaava Sofia heitti haasteen kuvailla viisi minusta kertoaa ominaisuutta. Asiaa tarkemmin pohdittuani pelkään olevani melko tylsä; ominaisuuksia ei juurikaan tule mieleen, omituisuuksia nyt ehkä muutama. Joka tapauksessa Sofian blogi At Home with Sofia on kaikkea muuta kuin tylsä, valokuvat herkullisia ja ulkoasu kaunis kuin kiiltokuva. Kannattaa käydä kurkkaamassa ahkerasti päivittyvää blogia.  

1. Olen huono seuraamaan ja muistamaan ruoka-ohjeita
Tässä yksi keskeinen kimmoke tämän blogin kirjoittamiseen; kirjata kokkailemieni ruokien määrät ja käytetyt raaka-aineet, ensisijaisesti omiin tarpeisiini, seuraavaa kertaa silmällä pitäen. Mukavaa jos ohjeista on iloa myös muille!

2. Lentokoneet ja lentäminen
Odotan vielä sitä hetkeä kun lentäminen alkaa kyllästyttää. Miljoonien taittuneiden mailien jälkeen näin ei ole vielä käynyt. Edelleenkin syttyy silmiini hullunkiito kun kone on rullannut kiitoradan päähän ja aloittaa nousukiidon.

3. Politiikka
Seuraan maailman politiikkaa mielenkiinnolla, näin olen tehnyt varhaisesta teini-iästä saakka. Parhaimmillaan se on suunnattoman innostavaa ja toivoa herättävää, pahimmilllaan vihastuttavaa ja jopa pelottavaakin kuten esim. nyt republikaanien esivaalikamappailun aikaan. Jos asuisin Suomessa, olisin varmaankin poliittisesti aktiivinen tavalla tai toisella.

4. Villasukat
Tämähän on kuin kopio Sofian kirjoituksesta (jossa oli muitakin yhtäläisyyksiä), mutta villasukat ovat tärkeä osa hyvinvointiani! Jopa siinä määrin, että pomoni kehotti olemaan villasukitta kun valitin hotellimme kuumuutta. Yleistä tietoa näköjään tämä sukkarakkauteni. Villasukat jalassa unikin tulee nopeammin, tieteellisesti tutkittu juttu!

5. Unirytmini on ajoittain sekaisin
Monien kaltaisteni reissunaisten (ja miksei miestenkin) ongelma on häiriintynyt unirytmi. Niinpä kärsin ajoittaisesta unettomuudesta tai paremminkin oudoista nukkuma-ajoista etenkin reissujen jälkeen. Jos siis postailen kirjoituksia epämääräisiin aikoihin, johtuu se tod. näk. siitä, että herään aamuneljältä muun perheen ollessa vielä unten mailla.

Sukkakuvan lähde: novita.fi

Joulupöytä notkumaan Hesarin resepteillä

Helsingin Sanomat on koonnut ruoka-arkistojensa jouluiset reseptit, joita lehden mukaan on 170 ja rapiat, yhteen paikkaan. Resepteistä on koottu neljä erilaista kokonaisuutta sekä laitettu joulunajan herkut samaan nippuun. Näitä pääset virtuaalimaistelemaan klikkaamalla tästä

Maukkaista reseptejä kaiken kaikkiaan, tosin noita makeita selaillessa tulee mieleeni sellainen kysymys, että miksiköhän liivatetta tunnutaan tungettavan vähän joka paikkaan? No, makuasia tämäkin.

Hedelmäkakku Brittein saarilta

Tässä aikaisemmin lupaamani hedelmäkakkuohje. Minullahan paistaminen meni hieman sudeksi kun kiireessä jätin vuokien voitelut puolitiehen.
Samainen hedelmäkakkuresepti löytynee jokaisesta keittokirjasta, joten jymy-yllätyksiä ainesosien tai menetelmänkään suhteen ei ole tiedossa. Leivonnainen kuuluu kuitenkin kuivakakkujen suosikkilistani kärkisijoille ja erityisesti joulun ajan traditioihini.*

Englantilainen hedelmäkakku

• 200 g voita
• 2 dl sokeria
• 3 munaa
• 1/2 dl hassel tai pekaani pähkinöitä (käytin molempia)
• 1/2 dl säilykekirsikoita
• 2.5 dl kuivattuja hedelmiä ( + mehua hedelmien liotukseen jos ovat ihan  rutikuivia)
• 5 cl konjakkia
• 3 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 rkl vaniljauutetta

Leikkele hedelmät pieniksi kuutioksi, murskaa pähkinät. Mikäli hedelmät ova kivikovan kuivia, liota niitä tuoremehussa tai kirsikoiden liemessä. Voit myös laittaa ne konjakkiin ja vaniljauutteeseen  maustumaan. (Vaikka ei olisikaan alkoholin ystävä, kannattaa kakussa käyttää konjakkia, sillä se kuohkeuttaa taikinaa mukavasti. Ja alkoholihan haihtuu paistovaiheessa).

Vatkaa sokeri ja voi vaahdoksi. Vatkaa munat joukkoon yksitellen. Sekoita leivinjauhe ja vehnäjauhoihin. Kääntele taikinaan hedelmät ja jauhoseos sekä konjakki ja vaniljauute, jos ne eivät ole jo hedelmiä maustamassa.

Nostele taikina huolellisesti voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Paista 175 C / 350 F noin tunti.

Kakku säilyy hyvin viileässä ja paranee seistessään. Leipominen olisikin hyvä ajoittaa pariin viikoon ennen nauttimista.

*Suomessa asuessani minulla oli hyvän ystäväni kanssa traditiona nauttia Tapaninpäivän iltapäivästä kuivahtaneen hedelmäkakun ja kahvikupposten ääressä. Hedelmäkakkupaloja sitten kostuttelimme Irish Cream-visky -seoksella, Cointreaukin sopii hyvin tähän tarkoitukseen. Maukasta ja hauskaa!

Jouluisia rosetteja ja sudenkuoppia

Eiliset aikaansaannokseni menevät tuohon sivupalkissa mainittuun sudenkuoppaosastoon. Pidin siis leivontapäivän. Koko touhu alkoi luisua sivuraiteille jo heti kättelyssa. Kun niin tapahtuu, olisi luontevinta lopettaa hetkeksi ja aloittaa alusta uudemman kerran, tämän olen kokemuksesta oppinut, koski sitten puuhasteluni leipomista tai ompeluhommia. En kuitenkaan lopettanut; joulu on kirjaimellisesti jo ovella ja aikani kortilla.

Ensialuiksi paistoin pari englantilaista hedelmäkakkua. Kakkujen maku on oikein kohallaan, mutta ulkonäössä olisi toivomisen varaa. Lahjoiksi suunnittelemani herkut jäävätkin näin oman perheen antimiksi. Laitan kuitenkin reseptin tuonnempana huomautuksella, että vuokien voiteluun kannattaa uhrata aikaa. Kiireessä suihkaisin PAMia ( eikä edes leivontaan tarkoitettua) ja kakut oli vaikeaa irrottaa vuoista.

Piparit ja joulutortut jäävät talossamme yleensä pääosin syömättä. Niinpä tuumasin kuinka piparien makua saisi muihin leivonnaisiin. Päädyin paistamaan rosetteja, lisäsin reseptiin pipareissa käytettäviä mausteita ja kas, jouluisen makuisia syntyi, mallikin on vuodenaikaan sopiva. Ja tuleepa rosettiraudallekin käyttoä muulloinkin kuin vappuna.
Varjopuolena tässä hommassa nyt sitten on se, että vanhana ravintolatyöntekijänä paistorasvan lemu on nenääni vähintäinkin etova ja kotiimme on tarttunut enemmän kuin aavistus nakkikioskin hajua, keittiön tuulikaapin ulkovaatteisiin muiden muassa.

Rosetteja paistaessa onnistumisen ja turvallisuudenkin kannalta ehdottoman tärkeää on oikea paistolämpötila. Lisäksi on tärkeää painaa visusti mieleen, että mikäli rasva leiskahtaa tuleen, sitä ei saa missään nimessä sammuttaa vedellä! Paistoastian kannen onkin oltava välittömässä läheisyydessä, jotta mahdollisen palon voi sammuttaa tukahduttamalla.

Rosetit

•  2 kananmunaa
• 1 rkl sokeria
• 1.5 dl maitoa
• 1.5 dl vehnäjauhoja 
• hyppysellinen suolaa
• 1 rkl kanelia
• 2 tl inkivääriä
• 2 tl neilikkaa
• 1 rkl appelsiinin kuorta
• tomusokeria koristeluun

Paistamiseen kasviöljyä. Lisäksi tarvitset lämpomittarin ja reikäkauhan sekä talouspaperilla peitellyn vadin jolle rosetit paiston jälkeen laitetaan vetäytymään. Ja luonnollisesti rosettiraudan.

Riko munien rakenne, sekoita aineista lettutaikinan tapainen seos. Laita paistoöljyä paksupohjaiseen kattilaan sen verran, että rosetit mahtuvat soljuvasti kääntymään. Lämmitä öljy 180 C asteiseksi. Kasta rosettirauta taikinaan siten, että raudan pohja ja laidat kostuvat, mutta yläpinta jää puhtaaksi. Kasta rauta öljyyn, odota kunnes taikina irtoaa raudasta. Paista rosetteja kerrallaan vain muutamia, jottei öljylämpotila pääse putoamaan. Nosta reikakauhalla paperille vetäytymään, koristele lopuksi tomusokerilla.

Osso Buco

Olinpas yllättynyt, kun huomasin että en ole postannut tänne Osso Buco reseptiä. Padassa pitkään muhinut keitos on mielestäni mitä sopivin hämärien talvipäivien ateriaksi ja onkin kylmän kauden myöhäisten sunnuntailounaittemme vakioruokalaji.

Googletin Osso Buco reseptin saadakseni veal shankin suomennoksen. Yllätyksekseni ruoka liitettiin resepteissä mafiamiehiin. Minulle nimestä tulee jostain syystä mieleen lapsuuteni Spede Showt. Mahtoikohan Loirilla kumppaneineen olla sketsi aiheen tiimoilta.  Jos joku muistaa, niin tietoa otetaan mieluusti vastaan, jäi nääs aihe häiritsemään.

Osso Buco

• 1 oksa tuoretta rosmariinia 
• 1 oksa tuoretta timjamia 
• 1 laakerinlehti
• 2 kokonaista neilikkaa
• sideharsoa ja puuvillalankaa sitomiseen
• 4 vasikanliha/ naudanpotkaa (veal shanks), n. 1 kg / 2.2 paunaa
• merisuolaa ja vastajauhettua mustapippuria
• vehnäjauhoja leivitykseen
• 1.2 dl / 1 / 2 kuppia kasviöljy
• 1 pieni sipuli kuutioituna
• 1 pieni porkkana, kuutioituna
• 1 varsi selleri, kuutioituna
• 1 rkl tomaattipyrettä
• 2.4 dl / 1 kuppi kuivaa valkoviiniä
• 7.2 dl / 3 kuppia kanalientä

Lisäksi silputtua persiljaa ynnä raastettua sitruunan kuorta valmiin keitoksen pinnalle

Kääri rosmariini, timjami, laakerinlehti ja neilikka sideharsoon, sido nyytti puuvillalangalla.
Kuivaa vasikanpotkaviipaleet talouspaperilla, sido puuvillalanka potkapalasten ympärille, jotta pysyvät kasassa valmistuksen ajan. Mausta viipaleet suolalla ja pippurilla, leivitä vehnäjauhoissa, karistele ylimääräiset jauhot pois.

Lämmitä valurauta- tai muussa padassa kasviöljy savuavan kuumaksi, lisää vasikanpotkat ja ruskista molemmilta puolilta.  Siirrä vasikanpotkat sivuun, lisää pataan sipuli, porkkana ja sellerikuutiot. Mausta suolalla. Kuullota kunnes vihannekset ovat pehmeitä ja läpikuultavia. Lisää tomaattipyree. Siirrä vasikanpotkat takaisin pataan, lisää valkoviini, anna porista kunnes neste on  kiehunut noin puoleen alkuperäisestä. Lisää maustenyytti ja reilu puolet kanalliemestä, anna kiehahtaa. Vähennä lämpöä. Kääntele lihajöllejä, + lisää kanalientä kiehumisen aikana sen verran, että viipaleet melkein peittyvät, anna hautua kannen alla n. 1 ½ tuntia tai kunnes liha irtoaa luusta. Siirrä valmiit potkaviipaleet tarjoiluastiaan, poista varovasti puuvillalangat ja lusikoi liemikeitos lihasiivujen päälle, koristele silputulla persiljalla ja sitruunan kuoriraasteella. Tarjoa riisin tms. mielilisukkeen kera.

Bread Pudding eli leipäloota

Jostain syystä huomioni on viime aikoina kiinnittynyt ravintoloiden jälkiruokalistoilla esiintyviin Bread Pudding tarjoomiin. Sitä, onko kyseessä jokin viime aikojen muotihitti, vai olenko vain männävuosina missannut kyseisen jälkiruoan en osaa varmuudella sanoa. Yksi vaihtoehto on, että talouden tilanteen olessa kaikkea paitsi vakaa tulevat muotiin vanhan ajan ruokalajit, jotka hyödyntävät kirjaimellisesti viimeisen murusenkin. Taloudellista ja ekoloogista!

Bread Puddingin virallinen suomennos on leipävanukas. Vanukas on mielestäni jokseenkin ruokahalua herättämätön sana ja leipävanukas kuulostaa erityisen arkiselta. Olenkin viime päivät työllistänyt itseni miettimällä herkulle sopivaa suomenkielistä nimeä, mikä ei kuulostaisi liian arkiselta vaan kuvaisi jälkiruoakaa sen ansaitseman arvon mukaisesti. Nimiehdotuksia kotikäyttöön otetaan vastaan.

Bread Pudding

• yksi läpeensä kuiva patonki tai jokin muu vaalea ruokaleipä
• 1.2 dl pekaanipähkinöitä
• 7.2 dl maitoa (3 kuppia)
• 6 cl vispikermaa ( 1/4 kuppia)
• 1.2 dl sokeria (1/2 kuppia)
• 1 rkl vaniljauutetta
• 2 tl manteliuutetta
• 1 1/2 tl kanelia
• hyppysellinen jauhettua kardemummaa
• 2 tl pika espressojauhetta
• 3 rkl kahvilikööriä tai konjakkia ( ei pakollinen, mutta antaa mukavan säväyksen, käytin Suomesta tuotua kanvi-konjakki siirappia)
• 6 kananmunaa 

Pilko leivät kuutioiksi. Murskaa pekaanipähkivät karkeaksi rouheeksi. Laita leipäkuutiot ja pähkinät voideltuun vuokaan.
Riko munien rakenne, sekoita takaiseksi, lisää maito ja kerma sekä mausteet ynnä kahvijauhe ( ja likööri), sekoita hyvin. Kaada vuokaan, varmista, että leipäkuutiot kostuvat. Anna seistä 10-15 minuuttia jotta kuivuneet leipäkuutiot imevät nestettä, älä anna kuitenkaan kostua vetisen läpimäräksi (patonki vaatii pidemmän ajan kostuakseen kuin esim. vuokaleipä runsaasta kuorimäärästä johtuen).
Paista 150 C / 325 F noin tunti tai kunnes vanukas on täysin jymähtänyt ja siihen upotettu veitsen terä tulee puhtaana vanukkaasta. Anna vetäytyä 15 minuuttia, tarjoile lämpinämä vaniljajäätelön tai kermavaahdon kanssa tai jäähdytä ja tarjoile jääkaappikylmänä.