Friday, December 10, 2010

Puurojuhlaa: riisipuuroa moneen makuun

Luulin, että kun saan keittiöni toimimaan, niin siitä se ilo irtoaa. Ja irtoaakin sitten joskus jahka saan talomme puhdistettua rakennuspölystä. Tuota pölyä on nimittäin kaikki paikat täynnä, kolmessa kerroksessa. Ei auttanut tavaroiden suojaaminen, eikä auta itku markkinoilla, eli tässä oli tämän kertainen valitusosuuteni. Puuroasiaan.

Suomessa riisipuuron valmistus on yksinkertaista; menet kauppaan ja ostat puuroriisiä ynnä kokkaat huttua pakkauksen ohjeen mukaan. Saattaa vaikuttaa uusavuttomalta julkaista riisipuuroreseptiä, mutta riiseihin perehtymättömältä ulkosuomalaiselta saattaa kulua kotva ennen kuin keksii mikä kaupan kymmenistä lajikkeista olisi juuri se oikea perinteistä puuroa valmistaessa.
Lyhytjyväinen riisi siis puuroutuu, olen käyttänyt omiin puuroihini joko arborio -risottoriisiä tai sushi -riisiä, toimivat yhtä hyvin joskin ensimmäinen lienee kautta linjan edullisempaa.

Riisipuuro

  • 2 dl vettä
  • 2 dl puuroriisiä
  • 1 l maitoa
  • suolaa

Anna veden kiehahtaa, lisää riisit ja anna kiehua n. 5 minuuttia. Lisää maito ja anna puuron hautua kypsäksi, aikaa tähän kuluu n. 45-60 minuuttia.

Kookosriisipuuro

Kookosriisipuuro valmistuu korvaamalla osan maidosta tölkillisellä kookosmaitoa sekä lisäämällä joukkoon uunissa paahdettuja kookoshiutaleita. Halutessa voi puolet riisistä korvata jasmin riisillä.
Kookoshiutaleita paahdetaan uunipelillä, 175 C asteessa, kunnes ovat kullanruskeita kauttaaltaan. Pidä vahtia, sillä kookos kärventyy helposti. Paahtaminen on tärkeää, koska muutoin kookoshiutaleet tuntuvat puurossa koostumukseltaan sitkeiltä.

Riisivanukas l. Rice Pudding
  • 1 dl vettä
  • ½ dl lyhytjyväistä, ½ dl pitkäjyväistä riisiä
  • 9 dl maitoa
  • ½-1 dl sokeria
  • 2 kananmunaa
  • ½ dl maitoa
  • 1 tl vaniljauutetta (vanilla extract)
  • hyppysellinen suolaa
  • hyppysellinen raastettua muskottipähkänää (nutmeg)

Anna riisin kiehahtaa vedessä niin että vesi imeytyy, lisää maito ja sokeri. Anna kiehua miedolla lämmöllä kunnes puuro sakenee vellimäiseksi, aikaa tähän kuluu 30-45 minuuttia. Ota kattila levyltä ja anna seistä 10 minuuttia ilman kantta. Riko munien rakenne, sekoita maitoon + lisää suola ja vaniljauute. Palauta kattila levylle + lisää munaseos koko ajan voimakkaasti sekoittaen + jatka sekoittamista pari minuuttia kunnes seos kunnolla kuplahtaa tai kunnes puuro on saavuttanut halutun kiinteysasteen. Nauti joko heti tai jääkaappikylmänä.

Omenariisipuuro
  • 1 l vettä
  • 1½ dl puuroutuvaa riisiä
  • 4-5 omenaa
  • hyppysellinen suolaa
  • kanelitanko
  • ½-1 dl sokeria
Laita kaikki aineet sokeria lukuun ottamatta kattilaan, anna kiehua miedolla lämmöllä 30-45 minuuttia, sekoittele silloin tällöin. Lisää lopuksi sokeri + poista kanelitanko.

Saturday, December 4, 2010

Herkkulihapullat perjantai-illan ratoksi

Käväisin parin päivän reissulla, ikävää kun työnteko aina väliin sotkee tämän blogini päivittämisen. Mitään raportoitavaa ei ole kohteistani Kanadan Nova Scotiasta saati Floridan Orlandosta, paitsi ehkä se, että edellisestä tuli Suomi harmainmillaan mieleen; oli sateista ja pimeää.
Lensin Orlandosta takaisin New Yorkiin Jet Bluen kyydissä, ihka ensimmäistä kertaa. Varsin mukava kokemus; parin tunnin lennon ajan seurasin satelliitti -TV:n välityksellä Food Network'iä ja kopioin ideoita kokeiltavaksi melkein valmiissa keittiössäni.
Kotijääkaapissani odotti pari paunaa jauhelihaa, josta pyöräytin pyörykät seuraavalla ohjeella:
  • n. 900g jauhelihaa (15 % rasvaa)
  • 1½ dl korppujauhoja
  • 1½ dl vettä
  • 1½ dl kermaa
  • n. 1 dl sinihomejuustomurusia
  • 1 sipuli silputtuna
  • 4 valkosipulin kynttä murskattuna
  • 2 kananmunaa, rakenne rikottuna
  • 4-5 rkl hienonnettettua tuoretta rakuunaa, tai 2 rkl kuivatettua, kämmenten välissä hienonnettuna
  • mustapippuria, suolaa

Sekoita vesi, kerma ja korppujauho, anna turvota hetken. Hienonna sipulit ja rakuuna (heitin kaikki monitoimikoneen silppuriin), lisää seokseen. Sotke joukkoon jauheliha ja kananmunat, sekoita hyvin. Käytän hommaan yleensä sähkövatkaimen taikinakoukkuja; jostain syystä käden upottaminen mihin tahansa märkään taikinaan ei tunnu houkuttelevalta.
Muotoile taikiansta palloja, käytän toimeen jäätelokauhaa niin pullista tulee samankokoisia, joskin siis aika kookkaita (ja kokolailla rumia). Laita pullat leivinpaperin päälle uunipellille. Paista 225 C ( 440 F) noin 15 minuuttia. Vaihtoehtoisesti voit paistaa pullat pannulla ja loppukypsentää (jos ovat kookkaita siis) Marinara -tomaattikastikkeessa.
Pullien kanssa tarjoilin salaattia ja pikkuperunoita, jotka halkaisin kahtia ja paistoin voissa ynnä suolan ja pippurin kanssa niin, että kosketuspinnasta tuli kullanruskea, minkä jälkeen siirsin kasarin lihapullien seuraan uuniin. Yleensä laitan joukkoon tuoretta rosmariinia, mutta sitä ei tällä kertaa talosta löytynyt. Hyvää tuli ilmankin!

Tuesday, November 30, 2010

Spoon Cookies eli Lievät Lusikka Leivät

Food Network on koonnut jouluisia pikkuleipiä otsikon "12 days of Cookies" alle. Osiossa Around the Workd in 12 Cookies Suomesta mukaan ylsivät luisikkaleivät, tai "-lievät" kuten videon otsikossa kerrotaan.
Suomi maailmankartalle, vaikka lusikallinen kerrallaan!!
Klikkaamalla linkkiä pääset Pirkka.fi Lusikkaleipäresepti -sivulle.

Salaattikastikekokeilua

Aamulla urkoitsija ilmoitti "pieni pettymys, putkimies ei pääsekään hommiin". Kyseessa ei ollut pieni vaan megalomaaninen pettymys, urakoitsija näki sen kasvoiltani ynnä kuuli tuntemukseni ihan selkoamerikaksi. Ja kas, iloiseksi yllätyksekseni putkimies oli talossa puolen päivän hujakoilla ja sai kuin saikin jääkaapin jääpalamasiinan, tiskikoneen ynnä lieden toimimaan.

Kun on ollut ilman toimivaa liettä kuukauden päivät, on vain voinut uneksia millaisia herkkuja sitä taikoisi jos olisi hella jonka ääressä puuhastella. Kun hetki sitten lopulta koitti, iski ylikunto enkä saanut yhtään järkevää dinner-ehdotusta mieleeni! Lopulta päädyin valmistamaan Cobb's salaatin mukaellun version, osin koska jääkaapissa oli valmiina reilu tiu orgaanisia kananmunia, joiden viimeinen myyntipäivä läheni uhkaavasti.
Ensikeitos uudella hellalla!
Cobb salaatti löytynee jokaisen amerikkalaisen ravintolan ruokalistalta. Perinteisesti siihen kuuluu lähes kaikkea avokaadosta sinihomejuustoon. Salaatti on tarinan mukaan saanutkin alkunsa juuri "kaikkea-mitä-kaapista-löytyy" ruoka-aineiden hyödyntämisherkkuna. Cobb-salaatin syntyhistoriaan ynnä ohjeeseen pääset klikkaamalla tästä. Samasta lähteestä kopion originaalin salaattikastikereseptin:

Alkuperäinen Cobb Salaatinkastike

  • 6 cl vettä (1/4 kuppia)
  • 6 cl punaviinietikkaa (1/4 kuppia)
  • 1/4 tl sokeria
  • 1 tl vastapuristettu sitruunamehua
  • 2 tl suolaa
  • 3/4 tl vastajauhettua mustapippuria
  • 3/4 tl Worcestershire soossia
  • 1/4 tl sinappijauhoa (dry English mustard)
  • 1 pieni valkosipulin kynsi hienonnettuna
  • 6 cl tuhtiaromista oliiviöljyä (1/4 kuppia)
  • 1,8 dl kasvisöljyä (3/4 kuppia salad oil, korjatkaa jos on jotain muuta kuin mitä väitän)

Sekoita aineet hyvin, öljyt viimeiseksi. Veden lisääminen on vapaavalinta, riippuen kuinka öljyistä kastiketta haluaa.
Omasta salaattikastikkeestani tuli erilainen. Sekoittellessani perinteistä viinietikka-sinappi -härdeliä en kyennyt paikallistamaan hunajaa (en juurikaan käytä sokeria, paitsi tietty leipomiseen). Hetken mielijohteesta luirautin aimo lorauksen kefiiriä kastikkeeseen ja makeutin hunajan sijaan mini-tujauksella vaahterasiirappia. Onnistunut sekoitus! Ensikerralla on tarkoituksena myös mitata kuinka paljon kutakin ainesosaa kuluu. Nähtäväksi jää onnistunko toistamiseen saaman maut kohdalleen!

Monday, November 29, 2010

Kotitekoinen rahka

Monen suomalaisherkun valmistukseen käytetään rahkaa. Viralliselta luokitukseltaan rahka on juusto, sen korvaaminen ruoanvalmistuksessa vähärasvaisella tuorejuustolla saattaa toimia. Mutta jos mielii aitoa fennos-skandialaista rahkaa, niin seuraavassa reseptit, joilla esiäitimme sitä valmistivat ennen meijeriteollisuuden otettua ohjat käsiinsä.

Rahka
  • 1 l maitoa tai piimää
Laita uunin kestävään vuokaan maito tai piimä ja anna vetäytyä lämpimässä paikassa 2 päivää. Tämän jälkeen leikkaa astiassaan paksuuntunut massa ristiviilloille ja nosta vuoka uuniin 100 asteen lämpöön muutamaksi tunniksi, jolloin hera irtoaa ja syntyy rahkaa. Jäähdytä vuoka ja valuta hera pois.
Valmis rahka muistuttaa raejuustoa ja sen saa tasaiseksi painamalla esim. teräs siivilän läpi. Säilytä jääkaapissa.

Pikarahka
  • 1 l täysmaitoa
  • 2 l piimää

Lämmitä hitaasti maito n. 40 asteiseksi, lisää piimä. Kun hera alkaa erottua anna keitoksen jäähtyä huoneen lämmössä. Valuta siivilässä n. 20 minuuttia minkä jälkeen rahka on valmista. Säilytä jääkaapissa.

Ja Suomessa sitä saa melkein kuin apteekin hyllyltä...

Kuvan lähde: Valio

Saturday, November 27, 2010

Ylensyönyt kodinkonekauppias

Kiitospäivä on ohi, onneksi, tällaista mässäilyä useampana päivänä ei kestäisi kunto eikä mielenterveys. Meille kävi sitten loppuviimetteeksi niin, että urakoitsija lupasi toimivan keittiön kiitospäiväksi, mutta pyörsi puheensa keskiviikkoiltana. Olimme peruneet hotellivarauksen tuon lupauksen johdosta, emmekä sitten enää myöhään aattoiltana alkaneet harkita saamiamme kutsuja tai  muitakaan vaihtoehtoja. Teimme varauksen paikalliseen ravintolaan, jonka tarjontaan erillinen kiitospäivä -menu kuuluu.

Manhattaan aikaisin perjantai-aamuna

Ja täytyypä myöntää, että onnistui se kiitospäivän juhlatunnelman saavuttaminen ihan näilläkin konsteilla. Annokset olivat suuria, kuinkas muuten kun Amerikassa ollaan, ruoka varsin kelvollista (kalkkuna ei kylläkään ansaitse erityismainintaa), ravintolasali oli kauniisti katettu ja yllätyksekseni juhlapukeutuneita ihmisiä pullollaan. Onnistunut ilta, kaiken kaikkiaan.

Perjantaiaamuna jatkui sitten keittiön asennus ja ajaa hurauttelimme pitkin lähitienoita viimeisten osien haussa. Maanantai-illaksi on nykytiedolla luvassa toimiva keittiö. Hellakin on jo paikallaan, joskaan ei vielä kytkettynä kaasuverkkoon. Nyt sitten suunnittelen mielessäni Suomen itsenäispäivän menuuta, reseptejä ja ehdotuksia otetaan mieluusti vastaan!

Laittaa täräytin myynti-ilmoituksen 7 -vuotta vanhasta jääkaapistamme Craigs-listalle ja siitä lähtien on puhelin pirissyt säännöllisesti. Ajattelin, ettei kukaan olisi kiinnostuut noin iäkkäästä, vaikkakin täysillä pelittävästä jääkaapista, mutta iltapäiväksi on sovittu kahdet tapaamiset (jälkimmäinen sillä varauksella että ensiksi tuleva ei halua ostaa kaappia). Meikäläinen voineekin piakkoin lisätä ansioluetteloonsa myös kodinkonekauppiaan pestin.

Thursday, November 25, 2010

Gravyn aikaan eli paistikastike kalkkunalle

Tapanani on valmistella ruokia korvakuulolta; vaikka idea olisikin TV:n julkkiskokilta, en laiskana jaksa seurata ohjeita vaan säveltelen joukkoon omiani. Sama pätee myös määriin; käyttämäni perusmitta on useimmiten "sopivasti".
Usein käy myös niin, että onnistuessani saamaan aikaiseksi jotain extra herkullista, on tulos muutamaa kuukautta myöhemmin täysin erilainen; se mitä kaikkea ruokaan tuli laitettua on karannut muistini kätköistä. Tässä mielessä tämä blogini toimii myös eräänlaisena varmuusvarastona, jonne yritän tallentaa reseptejä tuoreeltaan (painotus sanalla yritän ).
Kalkkunan paistikastikettta olen valmistanut about seuraavalla ohjeella:

  • Kalkkunan kaula ja muut roippeet ostokalkkunan sisältä (neck and giblets)
  • voita reippaanlaisesti paistamiseen
  • 1 sipuli silputtuna
  • n. 1 dl valkoviiniä
  • tölkki vähäsuolaista kanalientä (broth; 14,5 unssia /n. 4,3 dl tölkki)
  • 5-7 oksaa tuoretta timjamia
  • 2 rkl vehnäjauhoja
  • suolaa ja mustapippuria
  • n. 1/2 - 1 dl kuohukermaa

Ruskista pannulla kalkkunan kaula ynnä muut roippeet voissa, keskilämmöllä. Kun ovat saaneet kunnolla väriä lisää joukoon sipuli, lisää voita tarpeen mukaan + anna kuulottua. Sekoita joukkoon timjamin lehdet, lisää valkoviini, anna kiehahtaa. Lisää kanaliemitölkki ja anna kiehua kasaan, noin puoleen alkuperäisestä nestemäärästä. Siirrä liemi toiseen astiaan jäähtymään. Kuori jäähtyneestä liemestä kalkkunan kaula ynnä muut osat sekä pintaan kertynyt rasva; jäljelle tulisi jäädä kirkkaanpuoleinen liemi.
Laita paunnulle pari lusikallista voita, anna vaahtoutua mutta ei ruskistua, lisää joukoon vehnäjauho, anna rasvan imeytyä ja jauhojen saada väriä. Lisää jäähtynyt ja rasvoista kuorittu liemi joukkoon vähän kerrallaan. Anna soossin saostua ja lisää suolaa ja pippuria maun mukaan + lopuksi kerma, anna vielä kiehahtaa.


Aitoamerikkalaiseen gravyyn ei kermoja yleensä lisäillä, mutta näin soossi saa hieman pehmeämmän ja täyteläisen koostumuksen. Mutta makuasia tämäkin.

P.S. Tällä ohjeella ei kastiketta valmistu suuria määriä; syöjoukon mukaan olen tuplaillut tai triplaillut reseptiä.

Wednesday, November 24, 2010

Karpalosoossi kiitospäivän pöytään

Tällä reseptillä olen valmistanut karpoalohilloketta kiitospäiväksi muutamaan otteeseen. Kyseessä ei siis ole varsinainen soossi, eikä hyytelö, vaan jotain siltä väliltä. Kyseinen lisuke sopinee myös kinkun kanssa, taidankin jouluna kokeilla.
Karpalo-appelsiini hillotus

  • n. 3 1/2 dl tuoreita karpaloita (11/2 kuppia)
  • 1,2 dl sokeria (1/2 kuppia)
  • 1/2 rkl hienonnettua tuoretta inkivääriä
  • reilu 1 dl vettä tai veden ja appelsiinituoremehun sekoitusta
  • 1 appelsiini pilkottuna (navel orange)
  • (kuivattuja karpaloita)

Keitä karpaloita, sokeria ja inkivääriä miedolla lämmöllä kunnes karpalot poksahtelevat rikki, n. 7 minuuttia. Lisää vesi/vesiappelsiinimehu ja anna kiehua kunnes soossi saostuu. Poista liedeltä ja lisää keitokseen pilkotut appelsiinit. Halutessa voit lisätä joukkkon kuivattuja karpaloita antamaan koostumusta lisukkeelle. Jäähdytä jääkaapissa ja tarjoilee kylmänä.


Uskomaton omenapiirakka

Tein vuosi takaperin Kiitospäiväksi tämän piirakan ensimmäisen ja tähän mennessä ainokaisen kerran. Resepti on muistaakseni Oprah.comista tai Food.networkista. Piirakasta tuli järjettömän ruma; pinnalle kaulimani taikina koostui repaleisista riekaleista, muutenkin paistos näytti epäilyttävän kuivahtaneelta. Mutta sen minkä piirakka menetti ulkonäössä korvasi se välittömästi maussa. Ehkä paras omenapiirakka jota olen koskaan maistanut!

Piirakkataikina
  • 7 dl vehnäjauhoja (3 kuppia)
  • hyppysellinen suolaa
  • 1,8 dl suolaamatonta jääkaappikylmää voita palasiksi leikeltynä (3/4 kuppia / 1 1/2 stick)
  • 2 kananmunaa, keltuainen ja valkuainen erotettuina (keltuaiset piirakkaan, valkuaiset voiteluun)
  • 3 rkl jäävettä + enemmänkin tarpeen mukaan

Sekoita jauhot ja suola yleiskoneessa, lisää voi vähän kerrallaan käyttäen moottoria sykäyksittäin, älä ylisekoita! Lisää munankeltuaiset ja jäävesi, sekoita pari sekunttia jotta taikina juuri ja juuri sekoittuu. Jaa taikina kahdeksi kiekoksi, pakkaa tiukasti muovikelmuun ja laita jääkaappiin n. tunniksi viilenemään. Valmista seuraavaksi täyte:

Karamelloidut omenat
  • 2,4 dl sokeria ( 1 kuppi) + piirakan pinnalle 6 cl (4 rkl / 1/4 kuppia)
  • 3 rkl vettä
  • 6 cl vispikermaa (4 rkl / 1/4 kuppia)
  • 1,2 dl punaviiniä (1/2 kuppia)
  • vaniljatanko, halkaistuna ja sisus kaavittuna
  • 1 sitruunan mehu
  • 8 Granny Smith omenaa
  • 1 rkl vehnäjauhoja + 1 rkl vastajauhettua kanelia
  • 1 kanelitanko jauhettuna (sokerin kera piirakan päälle)
  • 6 cl suolaamatonta voita (4 rkl / 1/4 kuppia)
Keitä vettä ja sokeria keskilämmöllä koko ajan sekoittaen kunnes sokeri on sulanut ja karamelloitunut, n. 10 minuuttia. Poista levyltä ja lisää kerma ja viini vähän kerrallaan reippaasti sekoittaen. Laita kattila takaisin liedelle, lisää vanilja ja kuumenna hitaasti, anna kiehua miedolla tulella kunnes soossi sakenee noin puoleen alkuperäisestä. Poista liedeltä ja anna jäähtyä; soossi paksuuntuu jäähtyessään.

Täytä suurehko kulho kylmällä vedellä ja purista joukoon sitruunamehu. Kuori omenat, halkaise kahtia ja poista sisus. Laita omenat odottamaan sitruunaveteen, kuorimisen ajaksi. Lopuksi poista omenat vedestä ja kieritä jauho-kaneliseoksessa.

Ota toinen taikinakiekoista jääkaapista ja kauli siitä piirakan pohja. Lämmitä uuni 175 C (350 F), laita taikina pohjaksi piirakkavuokaan.

Suikaloi omenanpuolikkaita leikkurilla tai juustohöylällä extra ohuiksi siivuiksi; siivujen tulee olla ohuita, jotta piirakkaan ei jää paistuessa ilmakoloja ( omenat kutistuvat paiston aikana ja painuvat kasaan). Peitä piirakkapohja kerroksella omenasiivuja, peitä omenat kerroksella viinikermasoossia, täytä taikina kerroksisttain omenoilla ja soossilla, päällimmäiseksi kerros omenoita joiden päälle vuollaan voilastuja.

Kauli toinen taikinakiekko piirakan kannneksi, painele tiukasti kiinni pohjaan, leikkaa kannen keskellä ilmareikä. Tee alumiinifoliosta piirakan päälle teltta jotta taikina ei kypsy nopeammin kuin sisus, paista uunin keskisosassa n. 25 minuuttia. Sekoita sokeri ja jauhettu kaneli, poista alumiiniteltta ja voitele piirakka munan valkuaisseoksella. Ripottele pintaan sokeri-kaneli -seos ja anna paistua toiset 25 minuuttia kunnes pinta on kullan ruskea. Anna piirakan vetäytyä ennen ruokailua vähintään tunti, jotta omenoiden pektiini hytelöityy ja tasoittuu, mikä pitää valmiin piirakan sisuksen kasassa.

Tarjoile vaniljä (bean)jäätelön tai jääkaappikylmän vaniljakastikkeen kanssa.

Lisäys: Jäi mietityttämään että mistä ihmeestä omenapiirakkareseptini oikein oli peräisin. Googlettamalla löydin periaatteessa saman piirakan Food Networkin sivulta. Sanakäänteet eivät ole täysin yhtenevät alkuperäisen ohjeen kanssa ja nimikin on eri, mutta sama käntty tässä on epäilemättä kyseessä. Jos siis haluat ohjeet englanninkielellä, klikkaa tästä. Sivulla myös klikkaamalla suurentuva kuva kyseisestä herkusta.

Tuesday, November 23, 2010

Kiitospäivän Stuffing resepti


Terhi huhuili Stuffing reseptiä Suomi-Amerikkamammojen sivustolla, laitan ohjeen tänne; ikään kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla, nääs.

Stuffinghan on siis se lisuke, joka perinteisesti ahdetaan kalkkunan sisään. Menetelmässä piilee kuitenkin riski, että kalkkunasta stuffinkiin valuneet nesteet eivät ole vielä kypsyneet kylliksi linnun ollessa muutoin valmis uunista otettavaksi. Arvatenkin liian monen ruokamyrkytyksen ja WC:ssä vietetyn yön jäljiltä iso osa amerikkalaisia ryhtyi valmistamaan stuffingin erillisenä ruokalajina, perinteistä laatikkoa etäisesti muistuttaen.

Melko hyvä stuffing
  • 6 rkl huoneen lämpöistä voita ( ynnä lisäksi voiteluun)
  • Kaksi limppua hyvää italialaista leipää, n. 300 g kukin leikattuna suupalan kokoisisksi kuutioiksi
  • 2 sipulia silputtuina
  • 2 sellerin vartta kuutioituina
  • 2 isoa omenaa kuorittuina, lohkottuina ja edelleen poikittain leikeltynä ohuehkoiksi siivuiksi (Gala tai Fuji)
  • Suolaa ja mustapippuria
  • 2 tölkkiä kanalientä (broth'ia, mikä on siis vaffempaa kuin stock, 14,5 unssia /n. 4,3 dl tölkki)
  • reilu 1/2 dl silputtua tuoretta salviaa (sage)
  • 1 purkki kuivapakattuja, keitettyä kastanjoita , silputtuina (chestnuts 7 unssia/n. 200 g)
  • 3 suurehkoa kananmunaa, rakenne rikottuna

Lämmitä uuni 375 F/180 C. Paahda leipäkuutioita uunissa pellillä kunnes ovat täysin kuivuneita (n. 15 min), kääntele välillä. Vaihtoehtoisesti voit kuivattaa leipäkuutioita yön yli kuivassa huoneessa ritilällä.
Sulata kattilassa voi, lisää sipuli ja selleri, paista keskilämmöllä välillä sekoittaen kunnes ovat pehmenneet. Lisää omenat ja anna kiehahtaa n. 3 minuuttia. Kaada seos kulhoon, laita samaan kattilaan kanaliemi, anna kiehahtaa. Lisää omena-sipuliseokseen leipäkuutiot, salvia, silputut kastanjat sekä kananmunaseos, mausta suolalla ja pippurilla, sekoita nostelemalla. Lisää puolet kanaliemestä, nostele sekaisin, jatka kanaliemen lisäämistä pikkuannoksina kunnes seos on kostunut mutta ei märkä.

Kaada seos voideltuun vuokaan, peitä voidellulla alumiinifoliolla ja laita jääkaappiin vetäytymään. Paista ennen tarjoilua 350F/175C n. 25 minuttia, poista alumiinifolio ja paista vielä 15 minuuttia kunnes pinta on paistunut kullan ruskeaksi.

Joulukinkun suolausohjeita

Liki vuosikymmen takaperin tilasimme jouluksi teurastajalta suolatun kinkun, jonka piti oleman skandinaavisen maun mukainen. Hintaa lihajöllillä oli ihan kiitettävästi, makua ei sitten ollenkaan; vetisessä lihassa ei maistunut suola, ei mikään muukaan.
Viime vuosina meillä on ollut tapana ostaa kaupan savustettu kinkun puolikas, jonka sitten jouluaattona paistamme uunissa. Hyvin on ajanut suomalaisen harmaasuolatun joulukinkun asemaa. Nyt kun keittiöni näyttäisi valmistuvan viimeistään jouluksi (heh), olen selaillut kinkunsuolausohjeita, joista muutama ohessa:
Suolakinkku
  • Tuore kinkku ( fresh ham)
  • 100 g suolaa / litra vettä

Keitä osa vedestä ja suola, lisää loput vedestä kiehahtaneeseen suolaveteen ja jäähtytä kylmäksi. Kiireessä voi myös lisätä osan vedestä jääkuutioina, jolloit litku valmistuu puolta nopeammin jääkuutioiden viilentäessä suolauseliksiiriä.

Laita kinkku astiaan, johon mahtuu lisäksi suolavettä sen verran että kinkku peittyy kokonaan. Kaada vesi kinkun päälle ja anna vetäytyä jääkaapissa 1-2 viikkoa. Käännä kinkku kerran vuorokaudessa, jotta suolauksesta tulee tasainen. Laita kinkku suolaamattomaan veteen likoamaan vuorokaudeksi ennen paistamista. Valuta kaikki neste kinkusta hyvin ennen paistamista.

Kinkku mausteliemessä
  • Raaka kinkku luulla n. 3 kg (fresh ham)
  • 4,5 dl kosher suolaa
  • 4,5 dl sokeria
  • 6 laakerinlehteä
  • reilu 1 dl fenkolin siemeniä
  • reilu 1 dl sinapin siemeniä
  • 2 rlk murskattua punapippuria
  • nippu tuoretta rosmariinia
  • 1 kokonainen valkosipuli poikittain halkaistuna
  • 1 suuri sipuli
  • 8 l vettä
Kiehauta osa vedestä jotta suola imeytyy, lisää yrtit ja mausteet. Lisää loput vedet ynnä sipulit, laita samaan astiaan kinkun kanssa ja anna vetäytyä jääkaapissa 3 vuorokautta. Kääntele kinkkua vähintään kerran vuorokaudessa. Valuta kuivaksi ennen paistamista.

Oivallisia ohjeita jouluruokaan tarjoaa ihana Jouluruoka -sivusto, jonne on koottu ruokaohjeita alkupaloista jälkiruokaherkkuihin. Sivustossa mm. ohje joulukinkun suolaukseen Jaakko Kolmosen tapaan. Taidanpa kokeilla!

Sunday, November 21, 2010

Pikavisiitti Bostoniin

Keittiön puutteesta johtuen on ruokavalioni täysin ravintoloiden tarjonnan armoilla ihan kotioloissakin, ehkäpä tästä syystä ulkona ateriointi on jo jonkin aikaa tympinyt.
Mukava poikkeus sääntöön oli päivällinen Not Your Average Joe's
ravintolassa piipahtaessani parin päivän visiitillä Bostonissa. Kyseinen ruokala-ketju mainostaa valmistavansa kaikki herkut paikan päällä ja ison osan vieläpä vasta tilausvaiheessa.

Alkupaloista ravintolan Ahi Tuna Wontons oli elämys, jollaista en muista syöneeni muutamaan kuukauteen. Rapeat chili wontonit seesaminsiemeniin kääräistyn ja pannulla pikaisesti pelästytetyn  tonnikalan kera, maustettuna wasabi aiolilla oli kerrassaan herkullista!

Kyseisen herkun perässä ei nyt ehkä kannata ihan Amerikkaan matkustaa, mutta jos muuten liikkuu Bostonin liepeillä niin paikka kannattaa ehdottomasti katsastaa!

Not Your Average Joe's ravintoloiden sijainnit saat klikkaamalla tästä

Lanttulaatikko

Kipaisin lähikaupassamme aamiaisostoksilla ja kuinka ollakaan, ihania kiiltäväpintaisia lanttuja maata jöllötti vihanneshyllyllä. Tuo lähimyymälämme ei kuulu ihan ruokakauppojen eliittiin, vaan toimii lähinnä hätävarana, josta noudan yksittäisiä aineksia kun kotoamme jotain puuttuu. Lanttuja en muista siellä nähneeni muutamaan kuukauteen.
Mikäli lanttuja ei löydy omasta lähikaupasta, myyvät niitä täällä USA:ssa myös monet Whole Foods -liikkeet. Tavallisten kauppojen pakastekaapeissa olen niin ikään nähnyt lanttua valmiiksi pilkottuna versiona.
Lantut voi keittää kypsiksi jouluista lanttulaatikkoa varten ja pakastaa odottamaan h-hetkeä. Lantut säilyvät myös jääkaapin vihanneslaatikossa ihan mukavasti. Jos haluaa turvata ettei pintaan kasva hometta voi juureksen kääräistä talouspaperiin. Kosteutta imevä paperi tulee vaihtaa muutaman päivän välein.

Lanttulaatikko

  • 1/2 kg lanttua (myydään USA:ssa nimillä rutabaga ja yellow turnips)
  • 3 dl vettä
  • 1 tl suolaa
  • 1 kananmuna
  • 1rkl vehnäjauhoja
  • 1/2 tl valkopippuria
  • 1 rkl siirappia (molasses)
(Lisäksi kermaa ja korppujauhoja ynnä voita)

Keitä lantut kypsiksi, säästä keitinvesi. Survo sauvasekoittimella tai vihannesmyllyllä. Lisää jäähtyneeseen survokseen keitinliemitilkkaan sekoitettu kananmuna ja mausteet. Paista voidellussa vuoassa 200 C astessa (400 F) n. 45 minuuttia.
Voit valmistaa laatikon ennakkoon, ennen tarjoilua notkista laatikko kuohukermalla, tasoita (ja nypytä halutessasi lusikankärjellä) ja höylää pintaan voinokareita juustohöylällä tai perunan kuorimisveitsellä + lisää horppujauhoja, paista parikymmentäminuttia tai kunnes kuumentunut läpikotaisin.

Wednesday, November 17, 2010

Luumuhillo joulutorttuihin

Vaikka en ole mikään joulutorttujen sydänystävä, kuusijuhlaan ne kuitenkin kuuluvat ehdoitta. Valmistan tortut kaupan valmistaikinasta ( Pepperidge Farm Puff Pastry), laiska kun olen. Hillon sentään kokkaan itse (koska en ole kaupasta paistamiseen sopivaa löytänyt) seuraavalla ohjeella:

Luumuhillo
  • n. 200 g / puoli paunaa kuivattuja, kivettömiä luumuja
  • 1/2 dl vettä ( + lisää kiehuvaa vettä tarpeen mukaan)
  • n. 1 dl sokeria
  • pieni kanelitanko
  • lisäksi 1-2 tl konjakkia mausteeksi jos siltä tuntuu

Keitä ainekset pehmeäksi tahnaksi miedolla lämmöllä, lisää lopuksi konjakki. Mikäli keitos pääsee kuivahtamaan, lisää tilkka kiehuvaa vettä. Jos haluat silkkisen hillon, soseuta lopuksi sauvasekottimella tai väännä keitos ruokamylly läpi.

Kuvan lähden: Pepperidge Farm

Tuesday, November 16, 2010

Glögiresepti

Omat kiitospäivatraditioni liittyvät kiinteästi kokkaamiseen. Muutaman jokavuotisen herkun lisäksi kokeilen aina myös jotain uutta. Koska omaa keittiötä ei minulla tänä kiitospäivänä tulle olemaan, olemme aikeissa majoittua huoneistohotelliin kyseiseksi viikonlopuksi, jotta pääsen toteuttamaan itseäni hellan ääreen.
Kiitospäivä käynnistää talossamme myös koko loppuvuoden kestävän glögikauden. Olen seuraavan reseptin turvin pannut padan porisemaan kiitospäivän aattoiltana; yön yli seissyt glögi on juuri sopivasti maustunutta ja sihtaamisen ja pullotuksen jälkeen valmista juotavaksi ynnä jääkaappivarastointiin. Jääkaapissa juoma säilyy kelpoisena parisen viikkoa; koskaan ei ole kuitenkaan säilynyt niin kauaa että olisi ehtinyt pilaantumaan.

Glögi

  • 1 litra punaviinia (esim. burgundi tms. edullinen versio)
  • 4 dl vahvahkoksi laimennettua mustaherukkamehua (saa Ikeasta) tai jotain muuta mehua, esim. karpalo, aronia etc.
  • 2 1/2 dl vodkaa
  • 1 1/2 dl sokeria (tai enemman, ei kovin makea tällä määrällä)
  • 1 sitruunan kuori raastettuna
  • 12 neilikkaa
  • 10 kardemumman siementä (Olen kokonaisen puutteessa käyttänyt myös jauhettua kardemummaa, yksi siemen kuorineen on noin sitruunan siemenen kokoinen)
  • 1 iso tai 1 ja 1/2 vähän pienempää kanelitankoa

Aineet laitetaan kattilaan, kuumennetaan lähes kiehuvaksi ja annetaan vetäytyä kannen alla yön yli.

Monday, November 15, 2010

Kiitospäivän vietto - Ideoita joulupöytään

Juttuni on julkaistu TrendiFrendissä marraskuussa 2007. Koska keittiöremonttini johdosta voin vain haaveilla kokkaamisesta, laitan uusiksi; juttu kun sisältää kiitospäivälempiherkkuni ohjeen sekä kuinka mielestäni kalkkunasta saa parhaat maut irti.


Kiitospäivän historia

Ensimmäisen kiitospäivän ajankohdasta on erilaisia näkemyksiä. Yleisimmin uskotaan ensimmäisen kiitospäivän olleen vuonna 1621 kun Plymouthin uudisasukkaat viettivät sadonkorjuujuhlaa yhdessä Wampanoag intiaanien kanssa. Kuvernööri William Bradford julisti päivän kansalliseksi pyhäpäiväksi.
Toisen kertomuksen mukaan jo kahta vuotta aikaisemmin brittiläiset uudisasukkaat olivat viettäneet juhlaa Berkeleyn Plantaasilla, Virginiassa, kiitoksena vaikean ja pitkän Atlantin ylityksen onnistumisesta.
Jo ennen Eurooppalaisten tuloa USA:n mantereelle monet intiaaniheimot viettivät syksyistä sadonkorjuujuhlaa, josta nykyisen kiitospäivänkin katsotaan juontavan juurensa.
Olipa ensimmäisen kiitospäivän tapahtumapaikka näistä mikä tahansa, keskeistä kiitospäivän vietossa on perinne, joka on elänyt läpi vuosisatojen amerikkalaisten perheiden yhteenkokoontumisen ja kiitoksen juhlana. 

 

Kiitospäivää vietetään USA:ssa marraskuun neljäntenä torstaina, Kanadassa lokakuun toisena maanantaina. Kiitospäivän vietto ylittää USA:ssa laajuudessaan jopa joulun, juhlintaan osallistutaan uskonnollisesta taustasta riippumatta. Kiitospäivän nelipäiväinen viikonloppu on myös vuoden vilkkain matkustusajankohta USA:ssa.

Nykyajan kiitospäivän ateria
 
Ensimmäisen kiitospäivän menuusta ei ole tietoja, suurella varmuudella voidaan kuitenkin olettaa, että perinteisiä kiitospäivän herkkuja kuten kurpitsapiirasta tai perunamuussia ei ruokapöydästä löytynyt. Historioitsijat ovat varsin yksimielisiä siitä, että jonkin sortin kanalintu koristi juhlapöytää. Lisäksi ajan tavan mukaisesti tarjolla oli myös muita liharuokia, kovaa ruumillistä työtä tekevien uudisasukkaiden juhlan proteiinipitoisella ruokalistalla kasvikset olivat sivuroolissa.

Vaikka kiitospäivä ei ihan istukaan suomalaiseen juhlaperinteeseen muistuttaa kiitospäivän ateria monilta osin suomalaista joulupöytää. Kotimaisiin jouluruokiin vaihtelua kaipaava voi tänä vuonna valmistaa kinkun sijaan kalkkunan, perinteisten lootien seassa tai sijaan voi jouluaattona nautiskella vaikkapa bataattilaatikkoa.


Kalkkuna
Kiitospäivän aterialla keskeisessä asemassa on kalkkuna. Perheillä on omat traditionsa kuinka paras kalkkuna valmistetaan; osa paistaa sen uunissa, myös ulkona uppokeittimissä porisevat kalkkunat ovat varsin yleisiä.
Kalkunan kanssa tarjotaan paistinkastiketta, ehdoton lisä ovat myös karpalopohjaiset hyytelöt ja kastikkeet.
Erilaiset lisukkeet kuuluvat kiitospäivän aterialle, näistä ehkä yleisimmät ovat kalkkunan täyte ja perunamuhennos. Täytettä ei enää useinkaan ahdeta paistovaiheessa linnun sisään, raa’asta kalkkunasta täytteeseen valuvat nesteet eivät välttämättä ehdi kypsentyä linnun kanssa samaan tahtiin, riskiä ruokamyrkytyksestä ei haluta ottaa.

Uunissa paistettu kalkkuna

Uunissa kalkkunan voi paistaa paistopussissa, folioon käärittynä tai ihan sellaisenaan. Kalkkunan voi maustaa erilaisilla mausteilla ja yrteillä. Esim. öljyä, hinonnettua valkosipulia, rosmariinia, suolaa ja mustapippuria sekoittamalla saa melko jämäkän soossin, jonka voi levittää kalkkunan nahan alle. Nahan alle levittämällä liha maustuu hyvin, öljy pitää nahkan kosteana ja estää lintua kuivumasta.
Kalkkunan paistaminen paistopussissa on ehkä vaivattomin keino. Mikäli kalkkunan paistaa löyhään folioon käärittynä tai ilman foliota tulee lintua vallella pitkin paistoa nesteellä, valeluliemen voi valmistaa esim. valkoviinistä, voisulasta ja rosmariinista.


 

Kalkkuna paistetaan 160 -175 asteisessa uunissa, liian korkea lämpötila kuivattaa ja sitkistyttää lintua. Paistomittari laitetaan linnun reiteen. Kun lämpömittarin näyttää 83 astetta on kalkkuna kypsä.


Bataattilaatikko
Herkullinen lisuke suomalaisten lanttu- ja porkkanalaatikoiden rinnalle on bataateista valmistettu laatikko. Sen valmistukseen tarvitaan:
  • Reilu kilo battaatteja (n. 3 isoa), pestyjä kuorineen

  • 2 suurehkoa kananmunaa, rakenne vatkataan rikki haarukalla

  • 3 ruokalusikallista voita, sulatettuna + lisäksi pannun voiteluun

  • 2 tiiviiksi puristettua ruokalusikallista ruskeaa-/fariinisokeria

  • 1 teelusikka suolaa ½ teelusikkaa jauhettua kanelia ½ teelusikkaa jauhettua inkivääriä
  • Ripaus vastaraastettua muskottipähkinää
  • Jauhettua mustapippuria

  • n. ½ desiä pekaanipähkiöitä, hienoisesti murskattuina
Lämmitä uuni 200 asteeseen. Tee bataatteihin haarukalla muutamia reikiä ja laita ne uunipellille. Paista pehmeiksi. n. 45-60 minuuttia, anna jäähtyä.
Alenna uunin lämpötila 175 asteeseen. Kaavi bataatit kuoristaan ja hienonna muusiksi. Lisää kananmunat, voi, fariinisokeri ja loput mausteet. Sekoita seos tasaiseksi.
Voitele n. 20 x 20 cm vuoka. Levitä bataattiseos vuokaan, ripottele pintaan pekaanipähkinöitä. Paista 30-40 minuuttia kunnes paistos hieman kuohkeutuu. Tarjoile välittömästi.


Lähteet:
History.com
Better Homes and Gardens
Wikipedia
Butterball

Sunday, November 14, 2010

Keittiöremontti from Hell

Voin piakkoin esitellä kuvia kaljusta päälaestani; sen verran paljon hiuksia olen repinyt kuontalostani tämän keittiöremonttini edistymisen (tai pikemminkin edistymättömyyden) johdosta.

Keittiöremonttimme käynnistyi siis joskus lokakuun alkupuolella. Tarkoitus oli asentaa uudet kaapistot ja kodinkoneet, tehdä kevyttä pintaremonttia malailun ja kaakeloinnin puitteissa. Vaan toisinpa kävi.

Ensin sähkömies totesi, että aataminaikuiset sähkökaapelimme ovat turvallisuusriski. Tekstiilipäällysteiset piuhat näyttivät epäilyttäviltä ihan maallikonkin silmiin, joten uusiksi meni koko helahoito.
Sitten urakoitisja havaitsi, että ulkoseinistämme puuttuu kokonaan eristeet, mikä selittääkin korkeita lämmityskustannuksiamme sekä vesiputkiemme talvista jäätymis -ilmiötä. Niinpä seinistä lähti kaatopaikalle kaikki materiaali koolinkeihin saakka.

Ja tämän jälkeen katosivat rakennusmiehet kuin keltainen ihmiserite lumeen. Yli viikkoon ei ole ukkoja paikalla näkynyt, soittoihini esitetään mitä kummallisimpia selityksiä, juuri niitä samoja joita Tukholmassa kuuntelin reilut kaksikymmentä vuotta takaperin kun huoneistoamme remontoitiin. Onkohan rakennusmiehillä joku kansainvälinen selityssanakirja josta lohkaisevat fraaseja asiakkaita muka rauhoitellakseen?

Keittiömme näyttää nyt siis tältä, alun vitsiksi tarkoittamani "kiitospäiväksi omaan keittiöön" näyttää jäävänkin vitsiksi, joka toteutumattomana ei tosin naurata pätkääkään.

Katselin jo tuossa hätäpäissäni lentolippuja kiitospäiväksi Aruballe, mutta remontin ja hermojen venymisen lisäksi myös budjetit ovat venyneet kokolailla. Joten taidamme matkailun sijaan nauttia kiitospäivänä noutopitsaa, keittiön suojapressut tunnelmallisesti taustalla lepattaen.

Sunday, October 31, 2010

Happy Halloween

Jos Halloween -tervehdys kuuluu traditioihin, mutta syystä tai toisesta unohtui tänä vuonna, niin ei hätää, vielä ehtii.

Jib Jab tarjoaa sarjan unohtumattomia Halloween tervehdyksiä, valittavana on teemoja musiikkivideoista perinteisempiin E-kortteihin.


Personalize funny videos and birthday eCards at JibJab!
Jibjabin sivuille pääset tästä

Monday, October 25, 2010

Kermaista pastaa sienien kera

Onkohan niin, että uunin(kin) tarpeellisuuden tajuaa vasta kun sitä ei ole. Täällä suunnassa tämä uunittomuus alkaa jo käydä epätoivoiseksi!

Viikonloppuna tuli kokkailtua kaikenlaista; mielikuvitus lentää kun soveltaa uunissa kypsennettävistä ruoista keitosversioita. Kuten esim. lihapullat, jotka olen tottunut paistamaan uunissa. Jäätelokauhalla muotoilemani lihapullat ovat noin mandariinin kokoisia, mikä ei pannulla paistaessa ole optimiannos tasaisen kypsymisen kannalta. Niinpä päädyin paistamisen päätteeksi keittämään pallerot tomaattikastikkeessa, lopputulos oli erinomainen. Mutta valokuvaus unohtui taas, joten palaan aiheeseen seuraavalla valmistuskerralla.

Sienipasta -tekeleestäni sen sijaan tuli kuvat otettua, joten laitan myös ohjeen mukaan.


  • reilu pauna pastaa (n. 1/2 kg), käytin kokojyväpastaa, hyvää oli!
  • reipas paunallinen baby portabella sieniä (n. 600 g) tai muita sieniä
  • 4 valkosipulin kynttä
  • vajaa 1/2 kuppia (n. 1 dl) salottisipulia (tavallinenkin menettelee)
  • 2 rkl tuoreita timjaminlehtiä hienoksi silputtuna
  • 1/2 kuppia (reilu 1 dl) kuivaa valkoviiniä
  • 1/2 kuppia (reilu 1 dl) vispikermaa (heavy cream)
  • oliiviöljyä paistamiseen ja pastan sekaan jottei paakkuunnu
  • suolaa ja mustapippuria maun mukaan
  • annoksen pinnalle Parmesaania maun mukaan

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Pilko sienet ja ruskista paistinpannussa. Pilko salotti ( tai tavallinen sipuli), pistä sienten sekaan paistumaan kun sienet ovat kutistuneet ja saaneet hieman väriä. Anna paistua muutama minuutti ja lisää valkosipuli ja timjami, anna valkosipulin kuulottua. Lisää valkoviini + anna kiehahtaa. Lisää kerma ja loput mausteet + anna kiehahtaa kunnes soossi paksuuntuu hieman. Lisää lopuksi keitetty pasta. Tarjoile juustolastujen tai -raasteen kera.

Friday, October 22, 2010

Halloween Bake Sale

Kakkumyyjäiset ovat tärkeässä asemassa täällä USA:ssa kerättäessä rahaa erilaisiin hyväntekeväisyyskohteisiin. Tyttäreni lukiossa oli vuorossa Halloween -myyjäiset, joihin minun odotettiin paistavan kuppikakkuja.
Jos olet vieraillut blogissani aiemmin, niin et varmaankaan ole voinut välttyä lukemasta keittiöremonttiini liittyvää jupinaa. Uunia saati toimivaa keittiötäkään ei siis ole (loistava lähtökohta ruoka-aiheiselle blogille). Niinpä rimpautin Skimbacon Katjalle ja kerroin saapuvani kylään paistamaan kuppikakkuja, joita vääntyikin sitten melkein sata kappaletta.
Yleensä ei käytä kaupan laatikkokakkuja ja pursotteita kahdesta syystä; ne maistuvat mielestäni keinotekoisilta ja ennen kaikkea sisältävät runsain mitoin transrasvoja, jotka noin periaatteessa olen pyrkinyt eliminoimaan kotoani. Amerikkalaistunut tyttäreni kuitenkin nimenomaan toivoi, että kakkuset valmistuvat ja koristuvat kaupan valmisaineista, ne kun ovat kuulemma juuri sen makuisia mihin kaikki ovat lapsesta saakka tottuneet.


Valmiiden kakkujen pääälle tuli vielä Halloween -aiheinen strösselikoristus, mutta kuvien otto unohtui taas



Koristetta varten värjäsin osan valkoista frostingkia oranssilla karamellivärillä ja pursotin siitä vanat pursotinpussiin Mansikkamäen ohjeen mukaan. Käytän koristeluun yleensä kertakäyttöisiä pursotuspusseja, suurikokoiset olivat harmikseni lopussa, joten väsäilin herkkuja varsin pienillä pursotuspusseilla, jonne väriraitojen pursottaminen oli hieman hankalaa eikä jälki ollut järin siistiä. Lisää väripursotuksen saloista Eben loistavasta Mansikkamäki -kakkublogista.

Thursday, October 21, 2010

Tee-se-itse korvaavat ruoka-aineet ulkosuomalaisille

Meikä on ollut veto-veks tuon Atlantan reissun jälkeen, olotilaani ei varmasti kohenna keittiöremonttimme, joka ei edisty ensinkään. Olenkin viettänyt aikaani lukien sekä TV:n ääressä.
Kaikkien TV -ruokaohjelmien kuningatar Paula Dean antoi ohjelmassaan vinkin kuinka valmistaa Creme Fraichea kun resepti sitä vaatii, mutta paikallinen ruokakauppa ei pysty tuotetta tarjoamaan. Alla lisäksi ohjeet kirnupiimällle sekä sour creamille. (Sitä pystyykö itsetehtyä sour creamia käyttämään creme fraichen pohjana en ole testannut)

Creme Fraiche:
  • 2,4 dl kuohukermaa (1 cup heavy cream)
  • 2 rkl (30 ml) sour creameä

Sekoita kerma ja sour cream, peitä astia muovikelmulla ja anna seistä huoneen lämmössä 12-24 tuntia.

Kirnupiimä (buttermilk)
  • 2,4 dl (1 cup) maitoa
  • 1 tl ( 5 ml) valkoviinietikkaa tai sitruunamehua

Sekoita aineet keskenään, anna veätytyä huoneenlämmössä 5 minuuttia

Sour Cream
  • 1,8 dl (3/4 cup) maustatamonta yogurttia
  • 0,6 dl (1/4 cup) voita

Sulata voi ja jäähdytä huoneenlämpöiseksi, sekoita jugurttiin. Jäähdytä jääkaapissa tunnin ajan.

Lähde: Foodnetwork/ Paula Dean

Tuesday, October 19, 2010

Atlanta Bread

Parin päivän hiljaiseloni tässä yhden sortin ruokapäiväkirjanpidossa ei johdu siitä että en olisi syönyt, vaan siitä, että kipaisin työmatkalla Atlantassa. Paljoa en kaupungista ehtinyt hotellin ja lentokentän lisäksi näkemään, ruokailukin piti hoitaa kiireessä.

Pelastukseksi kiireruokailun keskelle osoittautui Atlanta Bread. Tuo Atlantan lahja maailmalle on  toistuvasti rankattu terveellistä ruokaa tarjoilevien pikaruokapaikkojen kärkikastiin. Yhdensänkymmen -luvun lähiöleipomokahvilasta on kasvanut yritys, jolla toimipaikkoja on jo 23 osavaltiossa.

Atlanta Bread on hyvä esimerkki siitä, että ruoan laadusta ei tavitse tinkiä, vaikka silloin tällöin sortuisikin pikaruokailemaan. 

Atlanta Breadin webbisivuille, joissa mm. lista ravintoloiden sijainnista, pääset tästä
Kuvien lähde: Atlanta Bread webbisivut

Saturday, October 16, 2010

Kampasimpukoita Provencal, Inan tapaan


Tapanani on perjaitai-iltaisin kokata hieman juhlavampaa. Perjantai dinneriä sitten nautimme paremman kattauksen ja kynttilöiden luomassa tunnelmavalaistuksessa (ruokailijatkin näyttävät pehmeän himmeässä valaistuksessa extra kauniilta).
Sen enempää pohtimatta lopputulosta ostin eilisellä kauppareissullani pakkauksen kuorittuja kampasimpukoita (scallops). Yksi pelonaiheistani on ruokamyrkytys, jonka olen tähän ikään mennessä potenut kaksi kertaa, siitä johtuen emäpaheeni on ruoan ylikypsentäminen. Kampasimpukoiden kanssa vaan tuo ylikypsentäminen johtaa kumiseen lopputulokseen, joten päätin noudattaa valmistusohjeita kirjaimellisesti.
Kotona sitten selasin ruokasivustojen kampasimpukka ohjeita. Mielessäni maistelin lopputuloksia ja parhaiten veden kirvoitti kielelle suosikki TV -kokkini Ina Gartenin ohje Scallops Provencal. Inahan ei ole kokki alkujaan, vaan korkea hallitustason virkamies Washingtonista, joka päätti tehdä Matti Vanhaset ja siirtyi ihan muihin tehtäviin. Ina osti Long Islandin itäpäädyn Hamptonsin hienostokohteesta herkkukauppa "Barefoot Contessan" ja loppu onkin legendaa. Inan sivuille pääset alta linkkilistastani tai Food Network sivustojen kautta.

Kampasimpukoita Provencalen tapaan

  • n. 450 g / 1 pauna tuoreita lahti tai meri -kampasimpukoita (bay or sea scallops)
  • kosher suolaa (meri tai tavallinenkin käy), mustapippuria myllystä
  • vehnäjauhoja leivittämiseen
  • 4 rkl suolaamatonta voita siivuina
  • reilu 1 dl silputtuja salottisipuleita (1/2 cup), tavallinenkin menettelee
  • 1 valkosipulin kynsi hienonnettuna (laitoin kaksi)
  • reipas 1/2 dl silputtua sileälehti persiljaa (1/4 cup)
  • n. 8 cl kuivaa valkoviiniä (1/3 cup)
  • Sitruuna, kahtia halkaistuna

Valmista ensimmäiseksi persiljasilppu sekä hienonna salotti- ja valkosipuli.
Jos valmistat aterian lahti -kampasimpukoista voit käyttää ne kokonaisina (bay scallops ovat sellaisia marmolikuulan kokoisia), merisimpukat tulee halkaista kahtia pituussuunnassa. Ripottele suolaa ja pippuria ja leivitä vehnäjauhoissa.
Kuumenna suurehko paistinpannu korkealla lämmöllä, sulata kaksi ruokalusikallista voita ja anna kuohahtaa. Lisää jauhoissa leivitetyt kampasimpukat niin, että kaikilla on kosketuspintaa pannun pohjaan, vähennä keskilämmölle. Anna simpukoiden ruskistua yhdeltä puolelta, käännä ja anna ruskistua toiselta puolelta, aikaa tähän kuluu yhteensä 3-4- minuuttia. Lisää loput voista ja kuullota salotteja, valkospipulia ja hienonnettua persiljaa kahden minuutin ajan, hämmennä simpukoiden sekaan. Lisää lopuksi valkoviini, anna kiehua minuutti. Laita lautaselle ja purista sitruunamehua, tarjoile kuumana.

Oli muuten tautisen hyvää, lisukkeena söimme vuohejuustosalaattia, mikä sopi mielestäni oikein hyvin kampasimpukoisen makurepertuaariin. Valokuvaa ei taaskaan tullut otettua, pitäisi varmaan köyttää kamera kaulaan, niinkuin muinoin japanilaisturisteilla oli tapana. Kävin kuitenkin kuvavarkaissa, alla linkit kuvien lähteisiin.
Tässä linkki Food Networkin sivulle, josta nappasin Scallops Provencal reseptin
Lisätietoa kampasimpukoista ynnä merenelävistä noin ylipäätään National Oceanic and Atmospheric Administration -sivuilta

Friday, October 15, 2010

Halloween asut kierrätetyistä materiaaleista

Tämä juttuni on julkaistu Trendi Frendissä lokakuussa 2007. Koska "Halloween" on yleisin blogini hakusanoista, laitan jutun nyt uudemman kerran, jospa joku saisi tästä ideoita omiin halloween luomuksiinsa!


Ekaluokkalaiseni opettaja asetti luokan Halloween-juhlille yhden ehdon: kaikki halloween asut tulee olla kierrätysmateriaaleista, mitään uutta ei saa ostaa.

Tyttäreni oli jo pitkään kertonut aikovansa pukeutua Peppi Pitkätossuksi. Tarkoitusta varten olin katsastanut paikallista peruukkitarjontaa, mutta nyt täytyi hommaan ryhtyä kierrätysmateriaalein.


Päädyimme valmistamaan Pepille peruukin sanomalehden paksusta sunnuntainumerosta. Puuhaan tarvittiin sanomalehden lisäksi pesulan rautalankahenkari, jonka taivutin keskeltä päänmyötäiseksi kaareksi, päistään rautalangat nousivat vaakatasoon. Avasin paksun nipun sanomalehtiä keskiaukeamalta. Leikkasin keskitaitosta kohti parisenttisiä suikaleita. Keskitaitos toimi Peppi-peruukin jakauksena, kiinnitin sen rautalangan kaareen muutamalla ompelutikillä. Ystäväni avustuksella siirsimme rautalanka-sanomalehtisuikale-hökötyksen tyttäreni päähän, siloittelimme paperisuikaleet päänmallisiksi ja kiinnitimme suikaleet kuminauhoilla rautalankojen ympärille poninhänniksi. Lopuksi letitimme suikaleista rautalankojen ympärille palmikot ja maalasimme koko koreuden oranssiksi.


Pepin paidan virkaa ajoi isän kulahtanut sininen t-paita, essun kyhäsin vanhasta keltaisesta alulakanasta, rintaan kirjoitin mustalla kalvotussilla ”Peppi” –tekstin. Jalkaan vielä eriparin polvisukat, naamaan muutama pisama ja Peppimme oli valmis.

Luokassa oli mitä mielikuvituksellisimpia asuja. Ehkä mieleenpainuvin oli pahvikaatikosta rakennettu talo, joka lepäsi luokkatoverin hartioilla peittäen tämän pään, poika kurkisteli talon avoimista ovista ja ikkunoista. Asu esitti jonkun minulle tuntemattoman lastenelokuvan kohtausta.
Muita uskomattomia luomuksia oli mm. vartalon peittävästä pahvilaatikosta kyhätty aamiaismuropakkaus sekä jätesäkeistä suomutettu merenneidon asu, jota koristi sukkahousuista väsätty Ariel-peruukki. Oppilaat vanhempineen olivat panostaneet aikaa ja vaivaa asuihin, joita luokassa ylpeinä esiteltiin.

Juhlijoita katsellessa ainakin yksi asia kävi selväksi; halloweenin onnistuminen ei ole rahasta kiinni. Kalleinkaan kaupan luomus ei takaa sellaista iloa ja riemua, jonka nämä ekaluokkalaiset juhlassaan jakoivat. Asuissa, jotka ilman juhlaa olisivat olleet silkkaa kaatopaikkatavaraa.


Punajuuria ja possua

Täällä New Yorkissa oli ihana syyspäivä, joka iltaa kohden muuttui rankkasateeksi. Ruokakaupassa bongasin komeita punajuuria, jotka päätyivät tarjouspossun kanssa samaan pataan; mikäs sen sopivampaa syysruokaa! Ja tällainen keitos syntyi tänään:

Punajuuripossupata:

  • n. 500 g. (reilu pauna) possun luista kylkeä siivuina (pork loin ribs), tai muuta osaa porsaasta
  • 2  punajuurta
  • 1 sipuli
  • 4 valkosipulin kynttä
  • n. 2 dl vettä
  • 1/2 - 1 anjovis file
  • Muutama oksa tuoretta timjamia (thyme) tai 1 1/2 tl kuivattua
  • n. 2 dl kuohukermaa tai smetanaa
  • suolaa, mustapippuria
  • (balsamiviinietikkaa)
Tarjoiluun nokare smetanaa tai sour creamia

Leikkaa luut irti lihasiivuista, laita luut pataan ruskistumaan, luihin saa jäädä hieman lihaa. Suikaloi luuttomat lihajöllit. Kun luut ovat saaneet väriä, siirrä ne kattilaan jossa n. 2 dl kiehuvaa vettä, peitä kannella ja anna kiehua miedolla lämmöllä. Jos käytät luutonta possua, niin skippaa luun käsittely momentti.
Laita possusuikaleet pataan, anna ruskistua. Kuori ja kuutioi tällä välin punajuuret ja sipuli, pilko valkosipuli pieneksi ja lisää pataan, anna hetken kuullottua possusta irronneessa rasvassa.
Lisää "luuvesi" (jos pinnalla on rasvavaahtoa, kuori se pois), tai jos käytät luutonta lihaa pelkkä kiehuva vesi. Lisää timjami ja pieneksi silputtu anjovis (anjovis ei maistu itselleen lopullisessa keitoksessa, mutta antaa hyvän mausteen lihapatoihin). Anna hautua hieman raollaan olevan kannen alla kunnes nesteestä on haihtunut noin puolet. Lisää kerma ja jatka haudutusta kunnes soossi saostuu (aikaa kului alusta loppuun melkein tunti). Mausta suolalla ja pippurilla. Itse huitaisin lopuksi vielä sekaan mini lorauksen balsamiviinietikkaa, kun tuntui että jotain puuttui, ja annoin kuplahtaa, mutta tämähän on makuasia.

Tarjoile esim. keitetyn riisin ja smetana/sour cream nokareen kanssa. 

Thursday, October 14, 2010

Kodinkoneet tulivat, vielä kun olisi keittiö...

Kodinkoneet saapuivat eilen, vielä kun olisi keittiö, johon ne asentaa. Jo kertaalleen toimitustaan viivästyttänyt keittiökalustevalmistaja lupasi perjantaiksi kaapistojen toimituksen, uskon sitten kun ne ovat täällä.

Meillä on myös urakoitsijan kanssa aikataulujen paukuttelua, näin on kai kaikille tutuillenikin käynyt. Etenen periaatteella että jospa kiitospäiväksi pääsisimme kokkaamaan uuteen keittiöön. Sitä odotellessa ihailen uutta hellaamme, joka seisoo pakkauskääreissä ruokailuhuoneessamme ja pidän kynsin hampain kiinni vanhasta liedestä joka vielä toimii keittiössämme kaiken kaaoksen keskellä.

Halloween; helpot ideat



Kodin koristamiseen halloweenia varten ei tarvitse uhrata suuria rahasummia. Muutamalla pienellä niksillä pääsee jo mukavasti halloween -tunnelmaan ilman että lompakosta pohja paistaa tai kiinteistön kiinnitykseen on tarvinnut turvautua.

Ehkä helpoin tapa päästä pimeän ajan juhlan tunnelmaan on kaivaa kaapista vanhat kynttilän jämät ja koristella teeman sopivat lyhdyt. Tätä varten tarvitaan askartelupaperia, muutama sileäpintainen juomalasi tai pesty hillopurkki sekä sakset ja pätkä teippiä.

Mustaa tai oranssia askartelupaperia tarvitaan kaistale, joka yltää juomalasin tai hillopurkin ympäri ja on astian korkuinen. Paperi viikataan samaan tapaan kuin jouluisia tonttukuvioita tehtäessä. Paperille piirretään haluttu kuvio, jonka ääriviivoja pitkin kuva leikataan. Viikkaus avataan, paperi kiinnitetään lasin ulkopintaan teipillä. Vaihtoehtoisesti voidaan leikata vaikkapa kurpitsan naama, tällöin ei viikkauksia tarvita. Mikäli himmeä valo on mieluisampi, voi leikatun paperin ja lasin väliin laittaa kerroksen silkkipaperia.
Mustasta askartelupaperista syntyy myös ikkunakoristeet. Noidat, pääkallot, lepakot ja kissat leikataan paperista ja liimataan ikkunalasiin. Vaihtoehtoisesti voidaan tulostaa tai kopioida leikattavia kuvia kopiokoneella. Kuvia voi myös tulostaa suoraan piirtoheitinkalvolle ja kiinnittää sellaisenaan ikkunaan.
Halloween juhlissa syödään mieluiten ällöruokaa. Tähän tarkoitukseen sopii hienosti vaikkapa karamellivärillä vihreäksi värjätty spagetti, mantelilastukyntiset nakit ja pikku tomaateista tai keitetyistä kananmunista tehdyt silmät, joita paprikatäytteiset vihreät oliivit täydentävät. Ketsuppihan on jo valmiiksi veren väristä. Lapset rakastavat loihtia omia ällöannoksia ja nauttivat omatekemän aterian syömisestä.
Helppo kurpitsalyhtyjälkiruoka syntyy leikkaamalla suurehkoon appelsiiniin kansi ja kovertamalla sisusta pois. Appelsiiniin leikataan terävällä veitsellä silmät ja suu, kuori täytetään appelsiinisorbetilla ja kansi laitetaan takaisin. Täytetyn appelsiiniin annetaan viilentyä hetki pakastimessa ennen tarjoilua.



Juttuni on julkaistu Trendi Frendissä lokakuussa 2007.
Osa kuvista ja lisävinkkejä Martha Stewartin-sivuilta

Halloween valoloistoa

Nyt se on virallisesti käynnissä. Naapurustomme Halloween kilpavarustelu nimittäin. Kortteeliimme on nousemassa toinen toistaan loistavampi Halloween -aiheinen installaatio, osa on saanut valoteoksensa jo valmiiksi.


Mukavaahan se on koiria ulkoiluttaa pimenevinä syysiltoina värivaloin koristeltujen pihojen lomassa. Ja kun reilun kuukauden päästä aletaan koristelemaan jouluvaloin, niin voi pojat, ei meinaa enää yötä päivästä erottaa!

Wednesday, October 13, 2010

Vispipuuroa karpaloista

Ostin ison pussillisen karpaloita, nehän säilyvät jääkaapissa hienosti ja käyttökohteita riittää. Päätin kokata vispipuuroa, joka on lapsukaiseni suurta herkkua, jopa siinä määrin, että "ehtii" syödä sitä ennen kouluun lähtöä (muita aamiaisia ei niinkään).

Puurorintamalla meillä on viimeaikoina ollut kovin kauravoittoista; kyseinen vilja kun tunnetusti alentaa kohonneita kolesteroliarvoja. Kaapissa kesän yli lomailleet mannaryynit viskasin suosiolla roskiin; New Yorkin koskean kuuma kesä lisää kuiva-aineisiin helposti oman arominsa vaikka säilytysrasia olisikin tiiviimmän puoleinen.

Kaupasta valitsin erreyksessä sitten instant mannaryynejä, mutta näköjään onnistui huttu pikasuurimoillakin, joskin lopputulos on ehkä aavistuksen liimamaisempi kuin perinteisillä mannaryyneillä.


Karpalovispipuuro:

  • 5 dl karpaloita (Cranberries)
  • 1 litra vettä
  • 11/2 -2 mannasuurimoita (Creme of Wheat), hitaasti kypsyviä
  • 11/2 -2 dl hienoa sokeria
  • hyppysellinen suolaa

Keitä karpalot vedessä kunnes marjat "poksahtelevat", n. 5 minuuttia. Mikäli haluat silkkisempää puuroa, kerää marjat reikäkauhalla tehosekoittimeen tai sekoita sauvasekoittimella (jälkimmäiseen varoituksen sana; koska nestettä on paljon, on sauvasekoittelu kiehuvan kuumassa nesteessä varsin riskialtista puuhaa). Voit myös halutessasi puristaa marjat terässiivilän (tai ruokamyllyn / food mill) läpi, siivilöitäessä kuoren kuidut kuitenkin poistuvat.
Lisää mannaryynit ja anna kiehua sellaiset 10 minuttia. Anna jäähtyä hieman, laita kattila (jää) vesiastiaan ja vatkaa sähkövatkaimella kuohkeaksi.

Karpalopuurosta ei tule yhtä "marjapuuronpunaista" kuin puolukoista, väri on enemmänkin wanhan roosan sävyinen. Mutta mikä tärkeintä; maku on kuitenkin kohdallaan!

Gwyneth Paltrow 'n lempi ruokablogit


GOOP by Gwyneth Paltrow on sivusto, jonka sähköposti uutiskirje ilmestyy viikottain. Tämän viikon aiheena on Gwynethin lempi ruokablogit, joilla hän kertomansa mukaan viettää laatuaikaa lasten uinahdettua iltalevolle.

GOOPin viimeisimmän uutiskirjeen voit lukea tästä
Uutiskirjeen voit tilata täältä

Kissalle kiisket, koiralle kuoreet


Koska olen paistetun silakan ystävä, korvaavana kalana täällä USA:ssa turvaudun smelt'iin, mikä sanakirjan mukaan on siis kuore. Tulipa muuten lopultakin selville mistä lajista lapsuuden "Vedetään nuottaa" -laulussa oli kyse.

Jonkun suomalaisministerin rouva oli ruoanlaittajana ansioitunut, hän paistoi tarinan mukaan silakat hapankorppujauhossa. Ansioituneena idearyöstäjänä tartuin syöttiin, onnekseni paikallisesta ruokakaupastamme löytyy pakastettujen kuoreitten lisäksi myös Finn Crisp -hapankorppuja.

Paistetut kuoreet:

  • Pussillinen ( n. 450 g / pauna) kuoreita (Smelt)
  • n. 1/3 paketillista hapankorppuja
  • 1 kananmuna
  • suolaa
  • musta tai valkopippouria maun mukaan
  • voita paistamiseen

Hienonna hapankorput yleiskoneessa, lisää jauhoihin mausteet. Kuivaa kalat, riko kananmunan rakenne haarukalla ja dippaa siinä kala, leivitä hapankorppuseoksessa. Paista runsaanlaisessa voissa keskilämmöllä kypsäksi. Tarjoile esim. uusien perunoiden ja vihreän salaatin kanssa.

Meikäläisellä oli taas niin kiire syömään, että valokuvan otto unohtui, harmitus! Mutta hyvää oli, ja vieläpä sangen edullista!

Lisätietoa kuoreista Riistan- ja kalantutkimus -laitoksen webbisivuilta

Tuesday, October 12, 2010

Tietopläjäys Halloweenin historiaa

Kirjoitin tämän jutun kolme vuotta takaperin Trendi Frendiin. Pistän sen myös tänne, koska hakusana "Halloween" johdattaa tiedonjanoisia sivulleni. Ja kirjoitelkaapa kommentteja pliide!!


Halloweenin juuret työntyvät ajanlaskumme alkuun kelttiläiseen Samhain –juhlaan, jossa lokakuun viimeisenä päivänä valmistauduttiin vastaanottamaan uutta vuotta. Keltit uskoivat, että uudenvuoden aattoyönä raja elävien ja kuolleiden valtakunnan välillä hämärtyi ja kuolleiden henget yrittivät vallata eläviä ihmisiä. Harhauttaakseen henkiä keltit pukeutuivat eläinasuihin. Suuret kokot loimusivat henkien lepyttämiseksi, talojen ulkopuolelle jätettiin herkkuja pitämään henget loitolla.

Muinaisten roomalaisten vallattua ja hallittua kelttien alueita liki neljän vuosisadan ajan Samhain juhlaan sekoittui piirteitä roomalaisten kuolleiden sielujen muistojuhlasta Feraliasta sekä hedelmien ja puiden jumalattaren Pomedan juhlasta.

Kristinuskoan vaikutus ulottui juhlaan 700 luvulla kun paavi Boniface IV nimitti marraskuun ensimmäisen päivän pyhäinpäiväksi. Paavi halusi näin korvata pakanajuhlan kristillisellä pyhäpäivällä. Nimi Halloween tulee katolisen kirkon pyhäinpäivästä ”All Hollows Day”, jota alkujaan vietettiin pyhimysten muistopäivänä. Pyhimysten muistopäivän aattoa kutsuttiin ”All-hallows Eve’ksi joka lopulta muuntui meidän tuntemaksemme Halloweeniksi.

Yhdysvaltoihin Halloween perinne rantautui englantilaisten ja irlantilaisten siirtolaisten mukana. Halloween on yksi maapallomme vanhimpia juhlia ja sitä vietetään ympäri maailman. Monissa maissa vietettävään pyhäinpäivään ei liity Halloweenin karnevaaliaineksia, vaikka juhlan alkuperä onkin sama.

Nykymuodossaan Halloweeniin ei liitetä uskonnollista merkitystä, Pohjois-Amerikassa sitä viettävät niin kristityt kuin eri uskontokuntien edustajat sulassa sovussa.


Lisää aiheesta History.com -sivuilta.

Juttuni on julkaistu Trendi Frendissä lokakuussa 2007

Kun voro iskee niin Ladurée lohduttaa

Vaikka muutaman postauksen olenkin jo saanut aikaiseksi, niin äskeisen reilun viikon hiljaiseloni syynä oli se, että piipahdin taas Pariisissa. Kertakaikkisen p:ska reissu. Pariisissa oli kyseisenä lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna terrorismivaroitus, jonka erityiskohteena amerikkalaisturistit. Matkustajia kehotettiin olemaan valppaina kaikissa turistikohteissa.

Koska meikä uskoo aika helposti varoituksen sanaan, päätin turistipyydysten sijaan jäädä illastamaan hotelliimme. Meitä oli H-hotellin baarissa useampi työkaveri illastamassa, muita asiakkaita siellä ei havaintojeni mukaan ollut. Vaihdoin mielipiteitä yhden työkaverini kanssa, kun huomasin kirjaimellisesti käteni alla sekuntia aikaisemmin olleen käsilaukkuni kadonneen. Siinä meni Louis Vuitton laukun lisiksi kahdet kännykät, ajokortit sekä useampi luottokortti. Hotellin turvapäällikkö menetti totaalisesti hermonsa tapauksen takia, väitti vieläpä valehtelijaksi. Loppuillan ja reippaasti yli keskiyön vietinkin sitten poliisien kera raporttia laatien.

Oudointa tapauksessani on se, että kyseisen suuren, H-alkuisen hotelliketjun turvajärjestelyt ovat aivan retuperällä. Hotellihuoneissa on ollut lukuisia varkauksia, majoittuminen rautatieasemalle lienee turvallisempaa hotellin ulkopuolisten hortoillessa pitkin hotellia kenenkään estämättä.

No tekevälle sattuu ja paljon tekevälle sitä suuremmalla todennäköisyydellä. Vaikka tapaus on vielä kaikkiea muuta kuin loppunkäsitelty, hienoista lohtua saan sallimalla itselleni Laduréen herkkuja, vaikka ne normaalisti kuuluvatkin korkeintaan sunnuntaipäivieni repertuaariin.



Vaikka et osaisi ranskaa sanaakaan, on yksi nimi, joka siis kannattaa painaa mieleen siltä varalta että makeanhimo iskee tai muun sortin shokki osuu kohdalle; Ladurée.
Vuonna 1862 perustetusta leipomosta on kasvanut käsite, joka tunnetaan kautta maailman.

Laduréen tunnetuin tuote on Macaroon mantelileivonnainen joita valmistetaan päivittäin maailmanlaajuisesti huikeat 15000 kappaletta. Kullekin kaudelle kehitetään oman makuisensa nimikko macaroon, vakituisesti valikoimissa ovat mm. suklaa, vanilja, kahvi ja sitruuna, muutamia mainitakseni.



Pariisin lippulaiva Ladurée sijaitsee osoitteessa:
75 Avenue des Champs Elysées

Tel. : + 33 1 40 75 08 75