Happy Halloween

Jos Halloween -tervehdys kuuluu traditioihin, mutta syystä tai toisesta unohtui tänä vuonna, niin ei hätää, vielä ehtii.

Jib Jab tarjoaa sarjan unohtumattomia Halloween tervehdyksiä, valittavana on teemoja musiikkivideoista perinteisempiin E-kortteihin.

Personalize funny videos and birthday eCards at JibJab!

Jibjabin sivuille pääset tästä

Kermaista pastaa sienien kera

Onkohan niin, että uunin(kin) tarpeellisuuden tajuaa vasta kun sitä ei ole. Täällä suunnassa tämä uunittomuus alkaa jo käydä epätoivoiseksi!

Viikonloppuna tuli kokkailtua kaikenlaista; mielikuvitus lentää kun soveltaa uunissa kypsennettävistä ruoista keitosversioita. Kuten esim. lihapullat, jotka olen tottunut paistamaan uunissa. Jäätelokauhalla muotoilemani lihapullat ovat noin mandariinin kokoisia, mikä ei pannulla paistaessa ole optimiannos tasaisen kypsymisen kannalta. Niinpä päädyin paistamisen päätteeksi keittämään pallerot tomaattikastikkeessa, lopputulos oli erinomainen. Mutta valokuvaus unohtui taas, joten palaan aiheeseen seuraavalla valmistuskerralla.

Sienipasta -tekeleestäni sen sijaan tuli kuvat otettua, joten laitan myös ohjeen mukaan.

• reilu pauna pastaa (n. 1/2 kg), käytin kokojyväpastaa, hyvää oli!
• reipas paunallinen baby portabella sieniä (n. 600 g) tai muita sieniä
• 4 valkosipulin kynttä
• vajaa 1/2 kuppia (n. 1 dl) salottisipulia (tavallinenkin menettelee)
• 2 rkl tuoreita timjaminlehtiä hienoksi silputtuna
• 1/2 kuppia (reilu 1 dl) kuivaa valkoviiniä
• 1/2 kuppia (reilu 1 dl) vispikermaa (heavy cream)
• oliiviöljyä paistamiseen ja pastan sekaan jottei paakkuunnu
• suolaa ja mustapippuria maun mukaan
• annoksen pinnalle Parmesaania maun mukaan

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Pilko sienet ja ruskista paistinpannussa. Pilko salotti ( tai tavallinen sipuli), pistä sienten sekaan paistumaan kun sienet ovat kutistuneet ja saaneet hieman väriä. Anna paistua muutama minuutti ja lisää valkosipuli ja timjami, anna valkosipulin kuulottua. Lisää valkoviini + anna kiehahtaa. Lisää kerma ja loput mausteet + anna kiehahtaa kunnes soossi paksuuntuu hieman. Lisää lopuksi keitetty pasta. Tarjoile juustolastujen tai -raasteen kera.

Halloween Bake Sale

Kakkumyyjäiset ovat tärkeässä asemassa täällä USA:ssa kerättäessä rahaa erilaisiin hyväntekeväisyyskohteisiin. Tyttäreni lukiossa oli vuorossa Halloween -myyjäiset, joihin minun odotettiin paistavan kuppikakkuja.

Jos olet vieraillut blogissani aiemmin, niin et varmaankaan ole voinut välttyä lukemasta keittiöremonttiini liittyvää jupinaa. Uunia saati toimivaa keittiötäkään ei siis ole (loistava lähtökohta ruoka-aiheiselle blogille). Niinpä rimpautin Skimbacon Katjalle ja kerroin saapuvani kylään paistamaan kuppikakkuja, joita vääntyikin sitten melkein sata kappaletta.

Yleensä ei käytä kaupan laatikkokakkuja ja pursotteita kahdesta syystä; ne maistuvat mielestäni keinotekoisilta ja ennen kaikkea sisältävät runsain mitoin transrasvoja, jotka noin periaatteessa olen pyrkinyt eliminoimaan kotoani. Amerikkalaistunut tyttäreni kuitenkin nimenomaan toivoi, että kakkuset valmistuvat ja koristuvat kaupan valmisaineista, ne kun ovat kuulemma juuri sen makuisia mihin kaikki ovat lapsesta saakka tottuneet.

Valmiiden kakkujen pääälle tuli vielä Halloween -aiheinen strösselikoristus, mutta kuvien otto unohtui taas

Koristetta varten värjäsin osan valkoista frostingkia oranssilla karamellivärillä ja pursotin siitä vanat pursotinpussiin Mansikkamäen ohjeen mukaan. Käytän koristeluun yleensä kertakäyttöisiä pursotuspusseja, suurikokoiset olivat harmikseni lopussa, joten väsäilin herkkuja varsin pienillä pursotuspusseilla, jonne väriraitojen pursottaminen oli hieman hankalaa eikä jälki ollut järin siistiä. Lisää väripursotuksen saloista Eben loistavasta Mansikkamäki -kakkublogista.

Tee-se-itse korvaavat ruoka-aineet ulkosuomalaisille

Meikä on ollut veto-veks tuon Atlantan reissun jälkeen, olotilaani ei varmasti kohenna keittiöremonttimme, joka ei edisty ensinkään. Olenkin viettänyt aikaani lukien sekä TV:n ääressä.

Kaikkien TV -ruokaohjelmien kuningatar Paula Dean antoi ohjelmassaan vinkin kuinka valmistaa Creme Fraichea kun resepti sitä vaatii, mutta paikallinen ruokakauppa ei pysty tuotetta tarjoamaan. Alla lisäksi ohjeet kirnupiimällle sekä sour creamille. (Sitä pystyykö itsetehtyä sour creamia käyttämään creme fraichen pohjana en ole testannut)

Creme Fraiche:

• 2,4 dl kuohukermaa (1 cup heavy cream)
• 2 rkl (30 ml) sour creameä

Sekoita kerma ja sour cream, peitä astia muovikelmulla ja anna seistä huoneen lämmössä 12-24 tuntia.

Kirnupiimä (buttermilk)

• 2,4 dl (1 cup) maitoa
• 1 tl ( 5 ml) valkoviinietikkaa tai sitruunamehua

Sekoita aineet keskenään, anna veätytyä huoneenlämmössä 5 minuuttia

Sour Cream

• 1,8 dl (3/4 cup) maustatamonta yogurttia
• 0,6 dl (1/4 cup) voita

Sulata voi ja jäähdytä huoneenlämpöiseksi, sekoita jugurttiin. Jäähdytä jääkaapissa tunnin ajan.

Lähde: Foodnetwork/ Paula Dean

Atlanta Bread

Parin päivän hiljaiseloni tässä yhden sortin ruokapäiväkirjanpidossa ei johdu siitä että en olisi syönyt, vaan siitä, että kipaisin työmatkalla Atlantassa. Paljoa en kaupungista ehtinyt hotellin ja lentokentän lisäksi näkemään, ruokailukin piti hoitaa kiireessä.

Pelastukseksi kiireruokailun keskelle osoittautui Atlanta Bread. Tuo Atlantan lahja maailmalle on  toistuvasti rankattu terveellistä ruokaa tarjoilevien pikaruokapaikkojen kärkikastiin. Yhdensänkymmen -luvun lähiöleipomokahvilasta on kasvanut yritys, jolla toimipaikkoja on jo 23 osavaltiossa.

Atlanta Bread on hyvä esimerkki siitä, että ruoan laadusta ei tavitse tinkiä, vaikka silloin tällöin sortuisikin pikaruokailemaan. 

Atlanta Breadin webbisivuille, joissa mm. lista ravintoloiden sijainnista, pääset tästä
Kuvien lähde: Atlanta Bread webbisivut

Kampasimpukoita Provencal, Inan tapaan

Tapanani on perjaitai-iltaisin kokata hieman juhlavampaa. Perjantai dinneriä sitten nautimme paremman kattauksen ja kynttilöiden luomassa tunnelmavalaistuksessa (ruokailijatkin näyttävät pehmeän himmeässä valaistuksessa extra kauniilta).
Sen enempää pohtimatta lopputulosta ostin eilisellä kauppareissullani pakkauksen kuorittuja kampasimpukoita (scallops). Yksi pelonaiheistani on ruokamyrkytys, jonka olen tähän ikään mennessä potenut kaksi kertaa, siitä johtuen emäpaheeni on ruoan ylikypsentäminen. Kampasimpukoiden kanssa vaan tuo ylikypsentäminen johtaa kumiseen lopputulokseen, joten päätin noudattaa valmistusohjeita kirjaimellisesti.
Kotona sitten selasin ruokasivustojen kampasimpukka ohjeita. Mielessäni maistelin lopputuloksia ja parhaiten veden kirvoitti kielelle suosikki TV -kokkini Ina Gartenin ohje Scallops Provencal. Inahan ei ole kokki alkujaan, vaan korkea hallitustason virkamies Washingtonista, joka päätti tehdä Matti Vanhaset ja siirtyi ihan muihin tehtäviin. Ina osti Long Islandin itäpäädyn Hamptonsin hienostokohteesta herkkukauppa "Barefoot Contessan" ja loppu onkin legendaa. Inan sivuille pääset alta linkkilistastani tai Food Network sivustojen kautta.

Kampasimpukoita Provencalen tapaan

• n. 450 g / 1 pauna tuoreita lahti tai meri -kampasimpukoita (bay or sea scallops)
• kosher suolaa (meri tai tavallinenkin käy), mustapippuria myllystä
• vehnäjauhoja leivittämiseen
• 4 rkl suolaamatonta voita siivuina
• reilu 1 dl silputtuja salottisipuleita (1/2 cup), tavallinenkin menettelee
• 1 valkosipulin kynsi hienonnettuna (laitoin kaksi)
• reipas 1/2 dl silputtua sileälehti persiljaa (1/4 cup)
• n. 8 cl kuivaa valkoviiniä (1/3 cup)
• Sitruuna, kahtia halkaistuna

Valmista ensimmäiseksi persiljasilppu sekä hienonna salotti- ja valkosipuli.
Jos valmistat aterian lahti -kampasimpukoista voit käyttää ne kokonaisina (bay scallops ovat sellaisia marmolikuulan kokoisia), merisimpukat tulee halkaista kahtia pituussuunnassa. Ripottele suolaa ja pippuria ja leivitä vehnäjauhoissa.
Kuumenna suurehko paistinpannu korkealla lämmöllä, sulata kaksi ruokalusikallista voita ja anna kuohahtaa. Lisää jauhoissa leivitetyt kampasimpukat niin, että kaikilla on kosketuspintaa pannun pohjaan, vähennä keskilämmölle. Anna simpukoiden ruskistua yhdeltä puolelta, käännä ja anna ruskistua toiselta puolelta, aikaa tähän kuluu yhteensä 3-4- minuuttia. Lisää loput voista ja kuullota salotteja, valkospipulia ja hienonnettua persiljaa kahden minuutin ajan, hämmennä simpukoiden sekaan. Lisää lopuksi valkoviini, anna kiehua minuutti. Laita lautaselle ja purista sitruunamehua, tarjoile kuumana.

Oli muuten tautisen hyvää, lisukkeena söimme vuohejuustosalaattia, mikä sopi mielestäni oikein hyvin kampasimpukoisen makurepertuaariin. Valokuvaa ei taaskaan tullut otettua, pitäisi varmaan köyttää kamera kaulaan, niinkuin muinoin japanilaisturisteilla oli tapana. Kävin kuitenkin kuvavarkaissa, alla linkit kuvien lähteisiin.

Tässä linkki Food Networkin sivulle, josta nappasin Scallops Provencal reseptin
Lisätietoa kampasimpukoista ynnä merenelävistä noin ylipäätään National Oceanic and Atmospheric Administration -sivuilta

Halloween asut kierrätetyistä materiaaleista

Tämä juttuni on julkaistu Trendi Frendissä lokakuussa 2007. Koska "Halloween" on yleisin blogini hakusanoista, laitan jutun nyt uudemman kerran, jospa joku saisi tästä ideoita omiin halloween luomuksiinsa!

Ekaluokkalaiseni opettaja asetti luokan Halloween-juhlille yhden ehdon: kaikki halloween asut tulee olla kierrätysmateriaaleista, mitään uutta ei saa ostaa.

Tyttäreni oli jo pitkään kertonut aikovansa pukeutua Peppi Pitkätossuksi. Tarkoitusta varten olin katsastanut paikallista peruukkitarjontaa, mutta nyt täytyi hommaan ryhtyä kierrätysmateriaalein.

Päädyimme valmistamaan Pepille peruukin sanomalehden paksusta sunnuntainumerosta. Puuhaan tarvittiin sanomalehden lisäksi pesulan rautalankahenkari, jonka taivutin keskeltä päänmyötäiseksi kaareksi, päistään rautalangat nousivat vaakatasoon. Avasin paksun nipun sanomalehtiä keskiaukeamalta. Leikkasin keskitaitosta kohti parisenttisiä suikaleita. Keskitaitos toimi Peppi-peruukin jakauksena, kiinnitin sen rautalangan kaareen muutamalla ompelutikillä. Ystäväni avustuksella siirsimme rautalanka-sanomalehtisuikale-hökötyksen tyttäreni päähän, siloittelimme paperisuikaleet päänmallisiksi ja kiinnitimme suikaleet kuminauhoilla rautalankojen ympärille poninhänniksi. Lopuksi letitimme suikaleista rautalankojen ympärille palmikot ja maalasimme koko koreuden oranssiksi.

Pepin paidan virkaa ajoi isän kulahtanut sininen t-paita, essun kyhäsin vanhasta keltaisesta alulakanasta, rintaan kirjoitin mustalla kalvotussilla ”Peppi” –tekstin. Jalkaan vielä eriparin polvisukat, naamaan muutama pisama ja Peppimme oli valmis.

Luokassa oli mitä mielikuvituksellisimpia asuja. Ehkä mieleenpainuvin oli pahvikaatikosta rakennettu talo, joka lepäsi luokkatoverin hartioilla peittäen tämän pään, poika kurkisteli talon avoimista ovista ja ikkunoista. Asu esitti jonkun minulle tuntemattoman lastenelokuvan kohtausta.
Muita uskomattomia luomuksia oli mm. vartalon peittävästä pahvilaatikosta kyhätty aamiaismuropakkaus sekä jätesäkeistä suomutettu merenneidon asu, jota koristi sukkahousuista väsätty Ariel-peruukki. Oppilaat vanhempineen olivat panostaneet aikaa ja vaivaa asuihin, joita luokassa ylpeinä esiteltiin.

Juhlijoita katsellessa ainakin yksi asia kävi selväksi; halloweenin onnistuminen ei ole rahasta kiinni. Kalleinkaan kaupan luomus ei takaa sellaista iloa ja riemua, jonka nämä ekaluokkalaiset juhlassaan jakoivat. Asuissa, jotka ilman juhlaa olisivat olleet silkkaa kaatopaikkatavaraa.

Punajuuria ja possua

Täällä New Yorkissa oli ihana syyspäivä, joka iltaa kohden muuttui rankkasateeksi. Ruokakaupassa bongasin komeita punajuuria, jotka päätyivät tarjouspossun kanssa samaan pataan; mikäs sen sopivampaa syysruokaa! Ja tällainen keitos syntyi tänään:

Punajuuripossupata:

• n. 500 g. (reilu pauna) possun luista kylkeä siivuina (pork loin ribs), tai muuta osaa porsaasta
• 2  punajuurta
• 1 sipuli
• 4 valkosipulin kynttä
• n. 2 dl vettä
• 1/2 - 1 anjovis file
• Muutama oksa tuoretta timjamia (thyme) tai 1 1/2 tl kuivattua
• n. 2 dl kuohukermaa tai smetanaa
• suolaa, mustapippuria
• (balsamiviinietikkaa)

Tarjoiluun nokare smetanaa tai sour creamia

Leikkaa luut irti lihasiivuista, laita luut pataan ruskistumaan, luihin saa jäädä hieman lihaa. Suikaloi luuttomat lihajöllit. Kun luut ovat saaneet väriä, siirrä ne kattilaan jossa n. 2 dl kiehuvaa vettä, peitä kannella ja anna kiehua miedolla lämmöllä. Jos käytät luutonta possua, niin skippaa luun käsittely momentti.
Laita possusuikaleet pataan, anna ruskistua. Kuori ja kuutioi tällä välin punajuuret ja sipuli, pilko valkosipuli pieneksi ja lisää pataan, anna hetken kuullottua possusta irronneessa rasvassa.
Lisää "luuvesi" (jos pinnalla on rasvavaahtoa, kuori se pois), tai jos käytät luutonta lihaa pelkkä kiehuva vesi. Lisää timjami ja pieneksi silputtu anjovis (anjovis ei maistu itselleen lopullisessa keitoksessa, mutta antaa hyvän mausteen lihapatoihin). Anna hautua hieman raollaan olevan kannen alla kunnes nesteestä on haihtunut noin puolet. Lisää kerma ja jatka haudutusta kunnes soossi saostuu (aikaa kului alusta loppuun melkein tunti). Mausta suolalla ja pippurilla. Itse huitaisin lopuksi vielä sekaan mini lorauksen balsamiviinietikkaa, kun tuntui että jotain puuttui, ja annoin kuplahtaa, mutta tämähän on makuasia.

Tarjoile esim. keitetyn riisin ja smetana/sour cream nokareen kanssa. 

Kodinkoneet tulivat, vielä kun olisi keittiö...

Kodinkoneet saapuivat eilen, vielä kun olisi keittiö, johon ne asentaa. Jo kertaalleen toimitustaan viivästyttänyt keittiökalustevalmistaja lupasi perjantaiksi kaapistojen toimituksen, uskon sitten kun ne ovat täällä.

Meillä on myös urakoitsijan kanssa aikataulujen paukuttelua, näin on kai kaikille tutuillenikin käynyt. Etenen periaatteella että jospa kiitospäiväksi pääsisimme kokkaamaan uuteen keittiöön. Sitä odotellessa ihailen uutta hellaamme, joka seisoo pakkauskääreissä ruokailuhuoneessamme ja pidän kynsin hampain kiinni vanhasta liedestä joka vielä toimii keittiössämme kaiken kaaoksen keskellä.

Halloween; helpot ideat

Kodin koristamiseen halloweenia varten ei tarvitse uhrata suuria rahasummia. Muutamalla pienellä niksillä pääsee jo mukavasti halloween -tunnelmaan ilman että lompakosta pohja paistaa tai kiinteistön kiinnitykseen on tarvinnut turvautua.

Ehkä helpoin tapa päästä pimeän ajan juhlan tunnelmaan on kaivaa kaapista vanhat kynttilän jämät ja koristella teeman sopivat lyhdyt. Tätä varten tarvitaan askartelupaperia, muutama sileäpintainen juomalasi tai pesty hillopurkki sekä sakset ja pätkä teippiä.

Mustaa tai oranssia askartelupaperia tarvitaan kaistale, joka yltää juomalasin tai hillopurkin ympäri ja on astian korkuinen. Paperi viikataan samaan tapaan kuin jouluisia tonttukuvioita tehtäessä. Paperille piirretään haluttu kuvio, jonka ääriviivoja pitkin kuva leikataan. Viikkaus avataan, paperi kiinnitetään lasin ulkopintaan teipillä. Vaihtoehtoisesti voidaan leikata vaikkapa kurpitsan naama, tällöin ei viikkauksia tarvita. Mikäli himmeä valo on mieluisampi, voi leikatun paperin ja lasin väliin laittaa kerroksen silkkipaperia.

Mustasta askartelupaperista syntyy myös ikkunakoristeet. Noidat, pääkallot, lepakot ja kissat leikataan paperista ja liimataan ikkunalasiin. Vaihtoehtoisesti voidaan tulostaa tai kopioida leikattavia kuvia kopiokoneella. Kuvia voi myös tulostaa suoraan piirtoheitinkalvolle ja kiinnittää sellaisenaan ikkunaan.

Halloween juhlissa syödään mieluiten ällöruokaa. Tähän tarkoitukseen sopii hienosti vaikkapa karamellivärillä vihreäksi värjätty spagetti, mantelilastukyntiset nakit ja pikku tomaateista tai keitetyistä kananmunista tehdyt silmät, joita paprikatäytteiset vihreät oliivit täydentävät. Ketsuppihan on jo valmiiksi veren väristä. Lapset rakastavat loihtia omia ällöannoksia ja nauttivat omatekemän aterian syömisestä.

Helppo kurpitsalyhtyjälkiruoka syntyy leikkaamalla suurehkoon appelsiiniin kansi ja kovertamalla sisusta pois. Appelsiiniin leikataan terävällä veitsellä silmät ja suu, kuori täytetään appelsiinisorbetilla ja kansi laitetaan takaisin. Täytetyn appelsiiniin annetaan viilentyä hetki pakastimessa ennen tarjoilua.

Juttuni on julkaistu Trendi Frendissä lokakuussa 2007.
Osa kuvista ja lisävinkkejä Martha Stewartin-sivuilta

Halloween valoloistoa

Nyt se on virallisesti käynnissä. Naapurustomme Halloween kilpavarustelu nimittäin. Kortteeliimme on nousemassa toinen toistaan loistavampi Halloween -aiheinen installaatio, osa on saanut valoteoksensa jo valmiiksi.

Mukavaahan se on koiria ulkoiluttaa pimenevinä syysiltoina värivaloin koristeltujen pihojen lomassa. Ja kun reilun kuukauden päästä aletaan koristelemaan jouluvaloin, niin voi pojat, ei meinaa enää yötä päivästä erottaa!

Vispipuuroa karpaloista

Ostin ison pussillisen karpaloita, nehän säilyvät jääkaapissa hienosti ja käyttökohteita riittää. Päätin kokata vispipuuroa, joka on lapsukaiseni suurta herkkua, jopa siinä määrin, että "ehtii" syödä sitä ennen kouluun lähtöä (muita aamiaisia ei niinkään).

Puurorintamalla meillä on viimeaikoina ollut kovin kauravoittoista; kyseinen vilja kun tunnetusti alentaa kohonneita kolesteroliarvoja. Kaapissa kesän yli lomailleet mannaryynit viskasin suosiolla roskiin; New Yorkin koskean kuuma kesä lisää kuiva-aineisiin helposti oman arominsa vaikka säilytysrasia olisikin tiiviimmän puoleinen.

Kaupasta valitsin erreyksessä sitten instant mannaryynejä, mutta näköjään onnistui huttu pikasuurimoillakin, joskin lopputulos on ehkä aavistuksen liimamaisempi kuin perinteisillä mannaryyneillä.

Karpalovispipuuro:

• 5 dl karpaloita (Cranberries)
• 1 litra vettä
• 11/2 -2 mannasuurimoita (Creme of Wheat), hitaasti kypsyviä
• 11/2 -2 dl hienoa sokeria
• hyppysellinen suolaa

Keitä karpalot vedessä kunnes marjat "poksahtelevat", n. 5 minuuttia. Mikäli haluat silkkisempää puuroa, kerää marjat reikäkauhalla tehosekoittimeen tai sekoita sauvasekoittimella (jälkimmäiseen varoituksen sana; koska nestettä on paljon, on sauvasekoittelu kiehuvan kuumassa nesteessä varsin riskialtista puuhaa). Voit myös halutessasi puristaa marjat terässiivilän (tai ruokamyllyn / food mill) läpi, siivilöitäessä kuoren kuidut kuitenkin poistuvat.
Lisää mannaryynit ja anna kiehua sellaiset 10 minuttia. Anna jäähtyä hieman, laita kattila (jää) vesiastiaan ja vatkaa sähkövatkaimella kuohkeaksi.

Karpalopuurosta ei tule yhtä "marjapuuronpunaista" kuin puolukoista, väri on enemmänkin wanhan roosan sävyinen. Mutta mikä tärkeintä; maku on kuitenkin kohdallaan!

Gwyneth Paltrow 'n lempi ruokablogit

GOOP by Gwyneth Paltrow on sivusto, jonka sähköposti uutiskirje ilmestyy viikottain. Tämän viikon aiheena on Gwynethin lempi ruokablogit, joilla hän kertomansa mukaan viettää laatuaikaa lasten uinahdettua iltalevolle.

GOOPin viimeisimmän uutiskirjeen voit lukea tästä
Uutiskirjeen voit tilata täältä

Kissalle kiisket, koiralle kuoreet

Koska olen paistetun silakan ystävä, korvaavana kalana täällä USA:ssa turvaudun smelt'iin, mikä sanakirjan mukaan on siis kuore. Tulipa muuten lopultakin selville mistä lajista lapsuuden "Vedetään nuottaa" -laulussa oli kyse.

Jonkun suomalaisministerin rouva oli ruoanlaittajana ansioitunut, hän paistoi tarinan mukaan silakat hapankorppujauhossa. Ansioituneena idearyöstäjänä tartuin syöttiin, onnekseni paikallisesta ruokakaupastamme löytyy pakastettujen kuoreitten lisäksi myös Finn Crisp -hapankorppuja.

Paistetut kuoreet:

• Pussillinen ( n. 450 g / pauna) kuoreita (Smelt)
• n. 1/3 paketillista hapankorppuja
• 1 kananmuna
• suolaa
• musta tai valkopippouria maun mukaan
• voita paistamiseen

Hienonna hapankorput yleiskoneessa, lisää jauhoihin mausteet. Kuivaa kalat, riko kananmunan rakenne haarukalla ja dippaa siinä kala, leivitä hapankorppuseoksessa. Paista runsaanlaisessa voissa keskilämmöllä kypsäksi. Tarjoile esim. uusien perunoiden ja vihreän salaatin kanssa.

Meikäläisellä oli taas niin kiire syömään, että valokuvan otto unohtui, harmitus! Mutta hyvää oli, ja vieläpä sangen edullista!

Lisätietoa kuoreista Riistan- ja kalantutkimus -laitoksen webbisivuilta

Tietopläjäys Halloweenin historiaa

Kirjoitin tämän jutun kolme vuotta takaperin Trendi Frendiin. Pistän sen myös tänne, koska hakusana "Halloween" johdattaa tiedonjanoisia sivulleni. Ja kirjoitelkaapa kommentteja pliide!!

Halloweenin juuret työntyvät ajanlaskumme alkuun kelttiläiseen Samhain –juhlaan, jossa lokakuun viimeisenä päivänä valmistauduttiin vastaanottamaan uutta vuotta. Keltit uskoivat, että uudenvuoden aattoyönä raja elävien ja kuolleiden valtakunnan välillä hämärtyi ja kuolleiden henget yrittivät vallata eläviä ihmisiä. Harhauttaakseen henkiä keltit pukeutuivat eläinasuihin. Suuret kokot loimusivat henkien lepyttämiseksi, talojen ulkopuolelle jätettiin herkkuja pitämään henget loitolla.

Muinaisten roomalaisten vallattua ja hallittua kelttien alueita liki neljän vuosisadan ajan Samhain juhlaan sekoittui piirteitä roomalaisten kuolleiden sielujen muistojuhlasta Feraliasta sekä hedelmien ja puiden jumalattaren Pomedan juhlasta.

Kristinuskoan vaikutus ulottui juhlaan 700 luvulla kun paavi Boniface IV nimitti marraskuun ensimmäisen päivän pyhäinpäiväksi. Paavi halusi näin korvata pakanajuhlan kristillisellä pyhäpäivällä. Nimi Halloween tulee katolisen kirkon pyhäinpäivästä ”All Hollows Day”, jota alkujaan vietettiin pyhimysten muistopäivänä. Pyhimysten muistopäivän aattoa kutsuttiin ”All-hallows Eve’ksi joka lopulta muuntui meidän tuntemaksemme Halloweeniksi.

Yhdysvaltoihin Halloween perinne rantautui englantilaisten ja irlantilaisten siirtolaisten mukana. Halloween on yksi maapallomme vanhimpia juhlia ja sitä vietetään ympäri maailman. Monissa maissa vietettävään pyhäinpäivään ei liity Halloweenin karnevaaliaineksia, vaikka juhlan alkuperä onkin sama.

Nykymuodossaan Halloweeniin ei liitetä uskonnollista merkitystä, Pohjois-Amerikassa sitä viettävät niin kristityt kuin eri uskontokuntien edustajat sulassa sovussa.


Lisää aiheesta History.com -sivuilta.

Juttuni on julkaistu Trendi Frendissä lokakuussa 2007

Kun voro iskee niin Ladurée lohduttaa

Vaikka muutaman postauksen olenkin jo saanut aikaiseksi, niin äskeisen reilun viikon hiljaiseloni syynä oli se, että piipahdin taas Pariisissa. Kertakaikkisen p:ska reissu. Pariisissa oli kyseisenä lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna terrorismivaroitus, jonka erityiskohteena amerikkalaisturistit. Matkustajia kehotettiin olemaan valppaina kaikissa turistikohteissa.

Koska meikä uskoo aika helposti varoituksen sanaan, päätin turistipyydysten sijaan jäädä illastamaan hotelliimme. Meitä oli H-hotellin baarissa useampi työkaveri illastamassa, muita asiakkaita siellä ei havaintojeni mukaan ollut. Vaihdoin mielipiteitä yhden työkaverini kanssa, kun huomasin kirjaimellisesti käteni alla sekuntia aikaisemmin olleen käsilaukkuni kadonneen. Siinä meni Louis Vuitton laukun lisiksi kahdet kännykät, ajokortit sekä useampi luottokortti. Hotellin turvapäällikkö menetti totaalisesti hermonsa tapauksen takia, väitti vieläpä valehtelijaksi. Loppuillan ja reippaasti yli keskiyön vietinkin sitten poliisien kera raporttia laatien.

Oudointa tapauksessani on se, että kyseisen suuren, H-alkuisen hotelliketjun turvajärjestelyt ovat aivan retuperällä. Hotellihuoneissa on ollut lukuisia varkauksia, majoittuminen rautatieasemalle lienee turvallisempaa hotellin ulkopuolisten hortoillessa pitkin hotellia kenenkään estämättä.

No tekevälle sattuu ja paljon tekevälle sitä suuremmalla todennäköisyydellä. Vaikka tapaus on vielä kaikkiea muuta kuin loppunkäsitelty, hienoista lohtua saan sallimalla itselleni Laduréen herkkuja, vaikka ne normaalisti kuuluvatkin korkeintaan sunnuntaipäivieni repertuaariin.

Vaikka et osaisi ranskaa sanaakaan, on yksi nimi, joka siis kannattaa painaa mieleen siltä varalta että makeanhimo iskee tai muun sortin shokki osuu kohdalle; Ladurée.
Vuonna 1862 perustetusta leipomosta on kasvanut käsite, joka tunnetaan kautta maailman.

Laduréen tunnetuin tuote on Macaroon mantelileivonnainen joita valmistetaan päivittäin maailmanlaajuisesti huikeat 15000 kappaletta. Kullekin kaudelle kehitetään oman makuisensa nimikko macaroon, vakituisesti valikoimissa ovat mm. suklaa, vanilja, kahvi ja sitruuna, muutamia mainitakseni.

Pariisin lippulaiva Ladurée sijaitsee osoitteessa:
75 Avenue des Champs Elysées

Tel. : + 33 1 40 75 08 75

Se on tulossa taas...HALLOWEEN

Täytyy myöntää, että ennen USA:han muuttoani en oikein ymmärtänyt koko Halloween juhlaa. Käsitin sen lähinnä pikkulasten kiusaamiskarkelona, siis varsin arveluttavana tapahtumana.

Toista se on nyt, Kuluneiden 11 vuoden aikana Halloweenista on muodostunut yksi lempijuhlistani ja sormet syyhyten odotan, että saan taloomme juhlahumua. Kävin eilen autotallissa katsastelemassa koristeita ja siellä ne odottavat noutovalmiina. Tämän vuoden tunnelmaa tosin latistaa käynnissä oleva keittiöremontti, minkä takia talomme muistuttaa parhaillaan oikeaa Haunted Housea. Lisäksi olen reissussa Halloween viikonlopun ja palaan takaisin kotiin juuri lokakuun viimeisenä, kuinkahan sitä jaksaa matkan jälkeen riekkua...

Jos mielii koristella kurpitsalyhdyilla, mutta kurpitsoita ei ole saatavilla, voi Jack-o-Lanternin valmistaa melkein mistä tahansa kovakuorisesta hedelmästä. Tämän kertainen tekeleeni on hunajamelonista koverrettu. Hiemanhan tuo on aneemisen näköinen, voisihan sen vaikka maalata.

Jos ei varmuudella tiedä käytettävän vihanneksen kuumuudenkestoa, kannattaa käyttää paristokäyttöisiä tuikkukynttilöitä oikeiden sijaan.

Martha Stewardin sivuilla on kasapäin vinkkejä Halloween koristeluun, lisäksi mm. huikeita cup cake ideoita ja reseptejä.

Aika maukas kanasalaatti

Vietin eilisen keittiön kaakeleiden ja tämän blogini kanssa painien. Kaakelit irtoavat vähän kerrallaan ja bloginikin alkaa muistuttaa jotain sellaista miltä haluan sen näyttävän.

Talomme muu väki oli eilisen toisaalla, eli seuranani vain koirat kilkattelin kaakeleita irti seinistä. Välillä koiruudet tulivat liian lähelle ja pelkäsin sirpaleiden sinkoutuvan hauvaparkojeni silmiin. Koirille ei taideta valmistaa suojalaseja.

Olin lähellä sortua uhraamaan hyvän nälkäni voileipäpäivälliseen; yksin ollessani ruoanlaittohalut ovat huomattavasti vähäisemmät kuin silloin kun aterian jakaa muiden kanssa. Kaivoin pakkasesta kaksi luutonta ja nahatonta kanan rintafilettä (kooltaan melko pieniä siis), jotka lyhyen mikroaaltokäynnin jälkeen kuutioin pieniksi. Valurautapannuun runsaanlaisesti öljyä keskilämmöllä ja kanat sinne muhimaan. Kun kanat alkoivat olla kypsiä heitin sekaan n. desin valkoviiniä ja nostin lämmön korkealle, jotta neste imeytyi/kiehui vikkelästi. Nesteiden haihduttua ruskistin kanapaloja vielä hieman että saivat väriä. Lopuksi suolaa ja mustapippuria.

Salaattina baby -rukolaa (arugula) seassaan saksanpähkinöitä (walnuts).

Salaattikastike:

• n. 1 rkl shampanjaviinietikkaa (valkoviinietikkakin käy)
• reilu rkl dijon sinappia
• vajaa teelusikallinen hunajaa
• n. 1 dl oliiviöljyä
• vajaa 1 dl Feta juustomurusia
• mustapippuria ja suolaa

Kaikki ainekset sekaisin ja sekoitetaan kääntelemällä baby rukolaan ja pähkinöihin. Salaattia pediksi lautaselle, kanakikkareet päälle ja nam! Yksikertaista ja hyvää!

P.S. Salaattikastiketta tuohon yhden naisen annokseeni laitoin n. 1/4 tekemästäni. Kastike kannattaa sekoittaa salaattiin vasta aivan viime hetkellä ennen tarjoilua, koska se lötkistää salaatin lehdet melko nopeasti. Muutenkin salaattikastikkeiden kanssa kannattaa olla nuuka; vetinen salaatti ei kummaa herkkua ole.

Värit viturallaan

Yritin lisätä kävijälaskuria tähän blogiini, jos vaikka täällä vierailisi mammani lisäksi muutama muukin. Sitemeter in sovellus ei sopinut edistykselliseen bloggeriini, sain sen asennettua bloggerin klassiseen leiskaan, mutta se taas ei ollut muuten mieleeni.

Nyt kun yritän saada taustaja valkoisiksi näyttävät ffffff -koodit harmailta, blääh!

Jos joku osaa neuvoa, kuinka toimia, niin pankaapas palautetta tulemaan, please!!

Cup Cakes vääntöä urakalla

Tämä blogini ajoitus osui kerrassaan nappiin, NOT! Ikivanhasta liedestämme hajosi uuni ja jo talon ostovaiheessa neljä vuotta takaperin tiesimme, että keittiö on laittettava heti ensitöikseen uusiksi. Olimme varanneet keittiöremontille oman osuuden varoistamme sivuun.

Kun sitten asetuimme taloksi havaitsimme muutamia yllättäviä, välitöntä korjausta vaativia asioita. Kuten ikkunat, jotka olivat peräisin vuodelta 1926, jolloin tämä kotimme on rakennettu. Ikkunoista veti ja lämmitimme tammikuun pakkasilla arvatenkin myös talomme ympäristöä lämmön karatessa taivaan tuuliin.
Sitten tuli kevät ja vuosisadan tulvat, jotka saivat kellarimme muistuttamaan uima-allasta. Päädyimme lopulta uusimaan pihaviemäröinnin kokonaan, sekä asentamaan upouuteen sadevesikaivoon pumpun, joka tietyn rajan ylittyessä alkaa siirtämään vettä suoraan kadulle. Eli keittiöremonttiin varatut rahat hupenivat korjaustöihin. Ai niin, myös autotallin katto piti uusia, ei siitä nyt kuitenkaan tämän enempää.
Nyt keittiöremonttia ei voi enää siirtää, joten meidän perheellä on edessä tiukempaakin tiukempi talouden pito tulevina kuukausina. Lauantai-illan riemuksi nikkaroin kaakeleita keittöän seinistä, joita joku aiemmista omistajista keksi laittaa kaikille neljälle seinälle.

Takaisin varsinaiseen aiheeseen, eli tyttäreni koulun Bake Sale  -leivonnaismyyjäisiin... Olen muutamaan otteeseen paistanut myyjäisiin Cup Cakesejä eli kuppikakkuja, jotka jostain syystä ovat olleet varsinainen myyntimenestys. Yksittäiskappaleina myytävillä kakkusilla on saatu kerättyä myös ihan mukavat summat hyvään tarkoitukseen. Tätä nykyä odotusarvo on, että toimitan juuri kuppikakkuja, vaikka omahyväisesti totean, että osaan kyllä paistella muitakin herkkuja.

Myyjäiset ovat ensiviikolla ja keittiöni muistuttaa tällä hetkellä luurankoa, hella tosin on vielä paikallaan. Uudet kodinkoneet ja kaapistot tulevat loppuviikosta. Mennee vähintäinkin pari viikkoa kunnes köökkini taas toimii, eli pakko pyytää naapurin uunia kakkupaistojeni avuksi. Ja taidanpa tehdä sekä kakut että kuorrutteet kaupan valmiista seoksista, vaikka transrasvaa sisältävinä tuotteina ne eivät kuulu kodissani syötävien ruokien joukkoon.

Ohessa on valokuva, jossa osa viimekertaisesta kakkusaldosta. Homma toimii kätevimmin niin, että täyttää useamman pursotuspussin erivärisillä kuorrutteilla ja pursotinkärjillä ja koristelee tietyn määrän kakkuja liukuhihnamenetelmällä. Eli pursottaa vaikkapa vihreät koristeet kakkuihin, minkä jälkeen on vuorossa vaaleanpunainen jne, sen sijaan että koristelisi yhden kakun kerrallaan valmiiksi. Toki parempaan tulokseen pääsee, jos koristelee kakku kerrallaan, mutta kun koristeltavia kakkuja on noin sata, kuten tapauksessani, tuo liukuhihnamenetelmä on osoittautunut toimivaksi.

Kakut valmistan kahdesta eri taikinasta, näin syntyy kolmenlaisia kakkuja; kolmansissa sekoitan kahta taikinaa siten, että täytän paperoidun vuoan vajaa puolilleen ja pursottimella lisään toista taikinaa. Kun taikinan pursotusvaiheessa tekee ranteella kiertoliikkeen, on lopputulos hieman tiikerikakkua muistuttava, edellyttäen tietysti että käytetyt taikinat ovat eri värisiä.

Muffinssit vs. Cup Cakes

Mikä sitten on muffinsin ja kuppikakun ero? Kuppikakut ovat miniatyyrikakkuja, jotka valmistetaan kakkutaikinasta. Kananmunien vaahdottaminen sähkövatkaimella on keskeistä mehevien kuppikakkujen syntymiseen. Voi on usein raaka-ainelistalla.
Muffinsit taasen valmistetaan eräänlaisesta "leipäseoksesta", jossa märät ja kuivat aineet sekoitetaan keskenään ilman sen suurempaa kananmunien vaahdottamista. Muffinssitaikina sisältää usein öljyä. Muffinsit ovat rakenteeltaan hötöisempiä, lisäksi niille on tyypillistä "Muffin top", joka leviää reippaasti vuokapaperina leveämmäksi.

Kuppikakut

• 6 kananmunaa
• 4,5 dl sokeria
• 7 dl vehnäjauhoja
• 3 tl leivinjauhetta
• 1/2 tl suolaa
• 4,5 dl pehmeää, suolaamatonta voita
• reilu 1 dl 2% maitoa
• 2 tl juoksevaa vanilja uutetta

Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi. Sekoita kuiva-aineet keskenään ja lisää munien joukkoon. Kaada joukkoon voi-maito-vaniljaseos ja sekoita taikinaksi. Kaada vuokiin, täytä noin 1/2 - 2/3. Paista 175 C (350 F) asteessa n. 20 minuuttia kunnes kakkuun pistetty hammastikku tulee kuivana ulos herkusta. Anna jäähtyä ja koristele.

Kakut voi koristella kermavaahdolla, voipohjaisela kuorrutteella, suklaalla, mitä nyt mieleen juolahtaa.

Voikuorrute

• 1 dl pehmeää suolaamatonta voita
• n. 5 dl tomusokeria siivilöitynä
• Muutama pisara vaniljauutetta tai sitruunan mehua

Voikuorrutteeseen saa makua lisäämällä vaniljan tai sitrunan sijaan esim:

• 1 rkl kaakaojauhetta liuennettuna ruokalisikalliseen kuumaa vettä
• 1 rkl pikakahvijauhetta sekoitettuna ruokalusikalliseen kiehuvaa vettä
• 2 rkl raastettua sitruunan, appelsiinin tai limetin kuorta

Lisäämällä kuorrutteeseen karamelliväriä saa juuri sopivan värisiä koristeita; muista kuitenkin lisätä väriä äärimmäisen pieninä annoksina.

Lehtikaalia kokojyväpastan kera

Kale eli suomeksi lehtikaali oli uusi tuttavuus muuttaessani Yhdysvaltoihin reilut 11 vuotta takaperin. Äitini tosin väittää, että kyllä sitä meidän kotimme kasvimaalla jopa viljeltiin, niin tai näin, uusi rehu se minulle kuitenkin oli.

Seuraavassa on oivallinen pastaresepti, joka sopii myös niille vegetaristeille joiden ruokavalioon maitotuotteet myös mahtuvat.

Lehtikaalia kokojyväpastan kera

• Kokojyvä pastaa
• Voita paistamiseen n. 3 rkl
• Kerä lehtikaalia
• Suuri sipuli
• Valkosipulijauhetta
• Oliiviöljyä n. 1 dl
• 1-2 rkl balsamiviinietikkaa
• 1 dl fetajuustoa murusina
• Suolaa ynnä mustapippuria

Keitä kokojyväpasta pakkauksen ohjeen mukaan.
Revi lehtikaali irti lehtiruodista, pilko lehdet suupalan kokoisiksi. Sulata voi suuressa pannussa tai padassa, kuullota sipuli, pidä lämpötila kohtuullisena, jotta voi ei pääse kärventymään. Lisää lehtikaali, vähän kerrallaan.
Kun koko lehtikaali on padassa, ripottele pintaan valkosipulijauhetta, kääntele hyvin. Lisää joukkoon reipaanlaisesti oliiviöljyä niin, että kaikki lehdet öljyyntyvät hyvin, mutta padan pohjalle ei tule ylimääräistä öljyä. Paista keskilämmöllä n. 10 minuuttia, kaali saa saada hieman paistoväriä.
Kun kaali on kypsynyt kasaan, lisää balsamiviinietikka, anna "kiehahtaa" ja lisää fetajuusto, pyörittele reippaasti muutamia kertoja, jotta juusto sulaa joukoon.
Tarkoile keitetyn kokojyväpastan kanssa