Viikonloppu tuli vietettyä kyldyyrin merkeissä, jos nyt sellaiseksi voi Broadway produktiota nimittää. Kävimme katsomassa Green Dayn musiikkiin perustuvan "American Idiot" shown. En ole ollut suuren suuri Green Day fanaatikko, mutta esitys oli nautinnollista seurattavaa, jonka juonen käänteisiin biisit istuivat mutkattomasti.
Manhattanilla oli taas menossa yksi lukuisista poliisioperaatioista; osa metrolinjoista oli suljettu. Varsinainen syy ei ole minulle vielä selvinnyt, mutta metron kuulutuksista kävi ilmi, että konstaapelien tutkimuksista johtuen junat eivät kulje.
Vaikka tuo poliisioperaatio ei aiheuttanutkaan paniikinomaista reaktiota, tuli kuitenkin mieleen taannoinen räjäytysyritys Times Squarella, jonka halki Broadway siis kulkee ja jonka liepeillä suuri osa Broadwayn teattereista sijaitsee.
Hyvä ystäväni on töissä Times Squaren Hard Rock Cafessa ja oli kyseisen pommi-iskuyrityksenkin aikaan paikalla. Tiedustellessani häneltä pommin aihuettamia tunneskaaloja ystänäni kertoi maan alla sijaitsevan Hard Rock Cafen olevan yksi turvallisimmista paikoista New Yorkissa.
Turvallisuuden tunnetta pönkittääkseni ruokapaikaksemme valikoitui kyseinen Hard Rock Cafe. Times Squaren turistirysistä se on ehdottomasti suositeltavin myös siitä syystä, että kuppilan ruokatarjonta on varsin kelvollista, toisin kuin esim. aukion toisella laidalla sijaitsevassa Planet Hollywoodissa.
Ruokalistalla on perusamerikkalaista salaatti-pasta-hampurilais -huttua, joilla nälkä lähtee takuuvarmasti. Ylipainoisille amerikkalaislle arvatenkin tarpeellinen, mutta samalla häiritsevä lisänsä New York Cityn ravintolojen ruokalistoisa on pakollinen ilmoitus annosten kalorimääristä. Menuuta selatessa huomaan ensitöikseen tarkistavansa kalorimäärän ja vasta sitten tekeväni valinnan tarpeeksi matalaenergiapitoisten annosten joukosta. Toista se oli ennen kun luuli syövänsä kevyesti valitessaan salaatin, tietämättä että annos kattaa vuorokauden energiatarpeen.
Ruokailun ja muutaman vodka-martinin jälkeen olin jo unohtanut terroriuhkan ja hortoilimme pitkin New Yorkin katuja. Pääsin myös kosketusetisyydeltä ihailemaan lempeää poliisihevosta, joka ei ollut rapsutuksistani moksiskaan, toisin kuin meikäläinen joka jo hetken ehti epäillä että elukka hampsasee käpälästä.
No comments:
Post a Comment