Keittiöremonttimme käynnistyi siis joskus lokakuun alkupuolella. Tarkoitus oli asentaa uudet kaapistot ja kodinkoneet, tehdä kevyttä pintaremonttia malailun ja kaakeloinnin puitteissa. Vaan toisinpa kävi.
Ensin sähkömies totesi, että aataminaikuiset sähkökaapelimme ovat turvallisuusriski. Tekstiilipäällysteiset piuhat näyttivät epäilyttäviltä ihan maallikonkin silmiin, joten uusiksi meni koko helahoito.
Sitten urakoitisja havaitsi, että ulkoseinistämme puuttuu kokonaan eristeet, mikä selittääkin korkeita lämmityskustannuksiamme sekä vesiputkiemme talvista jäätymis -ilmiötä. Niinpä seinistä lähti kaatopaikalle kaikki materiaali koolinkeihin saakka.
Ja tämän jälkeen katosivat rakennusmiehet kuin keltainen ihmiserite lumeen. Yli viikkoon ei ole ukkoja paikalla näkynyt, soittoihini esitetään mitä kummallisimpia selityksiä, juuri niitä samoja joita Tukholmassa kuuntelin reilut kaksikymmentä vuotta takaperin kun huoneistoamme remontoitiin. Onkohan rakennusmiehillä joku kansainvälinen selityssanakirja josta lohkaisevat fraaseja asiakkaita muka rauhoitellakseen?
Katselin jo tuossa hätäpäissäni lentolippuja kiitospäiväksi Aruballe, mutta remontin ja hermojen venymisen lisäksi myös budjetit ovat venyneet kokolailla. Joten taidamme matkailun sijaan nauttia kiitospäivänä noutopitsaa, keittiön suojapressut tunnelmallisesti taustalla lepattaen.
No comments:
Post a Comment