Kotikadun valopilkku

Varmaan joka ikisessä USA:n naapurustossa on asukas, jolta joulukoristelumopo karkaa käsistä. Videolla oman kotikatumme ehdoton ykkönen. Koristelijan puolustukseksi on sanottava, että tämä paikallinen nähtävyys kerää rahaa hyväntekeväisyyteen. Video on viime vuodelta, mutta sama viritelmä tuikkii kadulla tänäkin jouluna.

Joulupöydän sienisalaatti

Koska sienimetsään on matkaa, enkä varmaan edes tunnista paikallisia sieniä, käytän sienisalaatissa (ja ruoanlaitossa muutenkin) kaupan sieniä. Sienisalaatin valmistan baby postabelloista seuraavasti:

Pyyhi sienistä mahdollinen multa kostutetulla talouspaperilla, älä kastele veteen. Siivuta sienet, keitä voimakkaasti suolatussa vedessä  kunnes menevät kasaan, noin about viisi minuuttia. Jäähdytä jäävedessä ja purista ylimääräinen vesi pois.

Laita kerros sieniä säilytysastiaan, päälle reippaasti karkeaa merisuolaa tai koshersuolaa, toista ja laita päälimmäiseksi kerros suolaa. Kaada astiaan lähdevettä, kraanavesikin käy jos siinä ei ole klooria. Pistä astian sisään paino, käytän tähän vedellä täytettyä mini grip sandwich -pussia, joka kannen alla painaa sieniä kasaan. Sulje kansi tai laita astian päälle muovikelmu ynnä päälle paino, pistä jääkaappiin vetäytymään, muutamaksi päiväksi nyt ainakin. Sienien tulee olla purkissa tiiviisti painon alla, kokonaaan suolaveden peitossa.
Ennen käyttöä, liota suolasienistä liika suola pois.

Sienisalaatti

• Suolattuja baby portabella sieniä
• Pilkottu punasipuli tai tavallinen sipuli
• Maustamatonta kermaa vaahdotettuna
• Sour Creama 

Pilko sipuli pieneksi. Tarkista suolasienten maku, jos liian suolaisia, liota vedessä. Hakkaa suolasienet pieneksi silpuksi. Vaahdota kerma ja sekoita sour creamin kanssa seos, jossa on reipas puolet kermavaatoa ja vajaa puolet sour creamia (käytän tähän arviolta 70/30 prosentin suhdetta). Kermaseosta tulee olla sen verran, että salaatin aineksista tulee kiinteähkö, helposti lusikoitava sekoitus, älä kuitenkaan yliannosta kastiketta ( eli ei mitään kaupan Italiansalaatti - keiton omaista koostumusta) .

Sekoita sipuli ja sienet kerma-sour cream seokseen ja tarjoile kylmänä. Hyvää on!

Rosollia olla pitää!

Alkuperäiseen rosolliinhan kuuluu kaiketi silli. Meillä sillit tarjoillaan erikseen, ja rosolli on puhtaasti juurespohjainen salaatti. Valmistan rosollin yleensä aattoaamuna, porkkanat ja perunan keitän valmiiksi edellisenä iltana.

Rosolli

• 2 keitettyä perunaa
• 3 keitettyä porkkanaa
• 3 etikkapunajuuria
• 2 maustekurkkua, kosher dill
• 1 Granny Smith omenaa
• 1 sipulia 
• suolaa jos maku niin vaatii

 Kastike:

• 2 dl kuohukermaa löysähkönä vaahtona
• ripaus valkoviini- tai shampanjaviinietikkaa
• muutama palanen punajuurta värjäämiseen, valkopippuria

Keitä perunat ja porkkanat. Kuori jäähtyneet juurekset, pilko kaikki ainekset pieniksi kuutioiksi, sekoita ja jäähdytä hyvin ennen tarjoilua. Tarjoile kastike erillisestä astiasta.

5 ominaisuutta

Itävallan alpeilta käsin bloggaava Sofia heitti haasteen kuvailla viisi minusta kertoaa ominaisuutta. Asiaa tarkemmin pohdittuani pelkään olevani melko tylsä; ominaisuuksia ei juurikaan tule mieleen, omituisuuksia nyt ehkä muutama. Joka tapauksessa Sofian blogi At Home with Sofia on kaikkea muuta kuin tylsä, valokuvat herkullisia ja ulkoasu kaunis kuin kiiltokuva. Kannattaa käydä kurkkaamassa ahkerasti päivittyvää blogia.  

1. Olen huono seuraamaan ja muistamaan ruoka-ohjeita
Tässä yksi keskeinen kimmoke tämän blogin kirjoittamiseen; kirjata kokkailemieni ruokien määrät ja käytetyt raaka-aineet, ensisijaisesti omiin tarpeisiini, seuraavaa kertaa silmällä pitäen. Mukavaa jos ohjeista on iloa myös muille!

2. Lentokoneet ja lentäminen
Odotan vielä sitä hetkeä kun lentäminen alkaa kyllästyttää. Miljoonien taittuneiden mailien jälkeen näin ei ole vielä käynyt. Edelleenkin syttyy silmiini hullunkiito kun kone on rullannut kiitoradan päähän ja aloittaa nousukiidon.

3. Politiikka
Seuraan maailman politiikkaa mielenkiinnolla, näin olen tehnyt varhaisesta teini-iästä saakka. Parhaimmillaan se on suunnattoman innostavaa ja toivoa herättävää, pahimmilllaan vihastuttavaa ja jopa pelottavaakin kuten esim. nyt republikaanien esivaalikamappailun aikaan. Jos asuisin Suomessa, olisin varmaankin poliittisesti aktiivinen tavalla tai toisella.

4. Villasukat
Tämähän on kuin kopio Sofian kirjoituksesta (jossa oli muitakin yhtäläisyyksiä), mutta villasukat ovat tärkeä osa hyvinvointiani! Jopa siinä määrin, että pomoni kehotti olemaan villasukitta kun valitin hotellimme kuumuutta. Yleistä tietoa näköjään tämä sukkarakkauteni. Villasukat jalassa unikin tulee nopeammin, tieteellisesti tutkittu juttu!

5. Unirytmini on ajoittain sekaisin
Monien kaltaisteni reissunaisten (ja miksei miestenkin) ongelma on häiriintynyt unirytmi. Niinpä kärsin ajoittaisesta unettomuudesta tai paremminkin oudoista nukkuma-ajoista etenkin reissujen jälkeen. Jos siis postailen kirjoituksia epämääräisiin aikoihin, johtuu se tod. näk. siitä, että herään aamuneljältä muun perheen ollessa vielä unten mailla.

Sukkakuvan lähde: novita.fi

Joulupöytä notkumaan Hesarin resepteillä

Helsingin Sanomat on koonnut ruoka-arkistojensa jouluiset reseptit, joita lehden mukaan on 170 ja rapiat, yhteen paikkaan. Resepteistä on koottu neljä erilaista kokonaisuutta sekä laitettu joulunajan herkut samaan nippuun. Näitä pääset virtuaalimaistelemaan klikkaamalla tästä

Maukkaista reseptejä kaiken kaikkiaan, tosin noita makeita selaillessa tulee mieleeni sellainen kysymys, että miksiköhän liivatetta tunnutaan tungettavan vähän joka paikkaan? No, makuasia tämäkin.

Hedelmäkakku Brittein saarilta

Tässä aikaisemmin lupaamani hedelmäkakkuohje. Minullahan paistaminen meni hieman sudeksi kun kiireessä jätin vuokien voitelut puolitiehen.
Samainen hedelmäkakkuresepti löytynee jokaisesta keittokirjasta, joten jymy-yllätyksiä ainesosien tai menetelmänkään suhteen ei ole tiedossa. Leivonnainen kuuluu kuitenkin kuivakakkujen suosikkilistani kärkisijoille ja erityisesti joulun ajan traditioihini.*

Englantilainen hedelmäkakku

• 200 g voita
• 2 dl sokeria
• 3 munaa
• 1/2 dl hassel tai pekaani pähkinöitä (käytin molempia)
• 1/2 dl säilykekirsikoita
• 2.5 dl kuivattuja hedelmiä ( + mehua hedelmien liotukseen jos ovat ihan  rutikuivia)
• 5 cl konjakkia
• 3 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 rkl vaniljauutetta

Leikkele hedelmät pieniksi kuutioksi, murskaa pähkinät. Mikäli hedelmät ova kivikovan kuivia, liota niitä tuoremehussa tai kirsikoiden liemessä. Voit myös laittaa ne konjakkiin ja vaniljauutteeseen  maustumaan. (Vaikka ei olisikaan alkoholin ystävä, kannattaa kakussa käyttää konjakkia, sillä se kuohkeuttaa taikinaa mukavasti. Ja alkoholihan haihtuu paistovaiheessa).

Vatkaa sokeri ja voi vaahdoksi. Vatkaa munat joukkoon yksitellen. Sekoita leivinjauhe ja vehnäjauhoihin. Kääntele taikinaan hedelmät ja jauhoseos sekä konjakki ja vaniljauute, jos ne eivät ole jo hedelmiä maustamassa.

Nostele taikina huolellisesti voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Paista 175 C / 350 F noin tunti.

Kakku säilyy hyvin viileässä ja paranee seistessään. Leipominen olisikin hyvä ajoittaa pariin viikoon ennen nauttimista.

*Suomessa asuessani minulla oli hyvän ystäväni kanssa traditiona nauttia Tapaninpäivän iltapäivästä kuivahtaneen hedelmäkakun ja kahvikupposten ääressä. Hedelmäkakkupaloja sitten kostuttelimme Irish Cream-visky -seoksella, Cointreaukin sopii hyvin tähän tarkoitukseen. Maukasta ja hauskaa!

Jouluisia rosetteja ja sudenkuoppia

Eiliset aikaansaannokseni menevät tuohon sivupalkissa mainittuun sudenkuoppaosastoon. Pidin siis leivontapäivän. Koko touhu alkoi luisua sivuraiteille jo heti kättelyssa. Kun niin tapahtuu, olisi luontevinta lopettaa hetkeksi ja aloittaa alusta uudemman kerran, tämän olen kokemuksesta oppinut, koski sitten puuhasteluni leipomista tai ompeluhommia. En kuitenkaan lopettanut; joulu on kirjaimellisesti jo ovella ja aikani kortilla.

Ensialuiksi paistoin pari englantilaista hedelmäkakkua. Kakkujen maku on oikein kohallaan, mutta ulkonäössä olisi toivomisen varaa. Lahjoiksi suunnittelemani herkut jäävätkin näin oman perheen antimiksi. Laitan kuitenkin reseptin tuonnempana huomautuksella, että vuokien voiteluun kannattaa uhrata aikaa. Kiireessä suihkaisin PAMia ( eikä edes leivontaan tarkoitettua) ja kakut oli vaikeaa irrottaa vuoista.

Piparit ja joulutortut jäävät talossamme yleensä pääosin syömättä. Niinpä tuumasin kuinka piparien makua saisi muihin leivonnaisiin. Päädyin paistamaan rosetteja, lisäsin reseptiin pipareissa käytettäviä mausteita ja kas, jouluisen makuisia syntyi, mallikin on vuodenaikaan sopiva. Ja tuleepa rosettiraudallekin käyttoä muulloinkin kuin vappuna.
Varjopuolena tässä hommassa nyt sitten on se, että vanhana ravintolatyöntekijänä paistorasvan lemu on nenääni vähintäinkin etova ja kotiimme on tarttunut enemmän kuin aavistus nakkikioskin hajua, keittiön tuulikaapin ulkovaatteisiin muiden muassa.

Rosetteja paistaessa onnistumisen ja turvallisuudenkin kannalta ehdottoman tärkeää on oikea paistolämpötila. Lisäksi on tärkeää painaa visusti mieleen, että mikäli rasva leiskahtaa tuleen, sitä ei saa missään nimessä sammuttaa vedellä! Paistoastian kannen onkin oltava välittömässä läheisyydessä, jotta mahdollisen palon voi sammuttaa tukahduttamalla.

Rosetit

•  2 kananmunaa
• 1 rkl sokeria
• 1.5 dl maitoa
• 1.5 dl vehnäjauhoja 
• hyppysellinen suolaa
• 1 rkl kanelia
• 2 tl inkivääriä
• 2 tl neilikkaa
• 1 rkl appelsiinin kuorta
• tomusokeria koristeluun

Paistamiseen kasviöljyä. Lisäksi tarvitset lämpomittarin ja reikäkauhan sekä talouspaperilla peitellyn vadin jolle rosetit paiston jälkeen laitetaan vetäytymään. Ja luonnollisesti rosettiraudan.

Riko munien rakenne, sekoita aineista lettutaikinan tapainen seos. Laita paistoöljyä paksupohjaiseen kattilaan sen verran, että rosetit mahtuvat soljuvasti kääntymään. Lämmitä öljy 180 C asteiseksi. Kasta rosettirauta taikinaan siten, että raudan pohja ja laidat kostuvat, mutta yläpinta jää puhtaaksi. Kasta rauta öljyyn, odota kunnes taikina irtoaa raudasta. Paista rosetteja kerrallaan vain muutamia, jottei öljylämpotila pääse putoamaan. Nosta reikakauhalla paperille vetäytymään, koristele lopuksi tomusokerilla.

Osso Buco

Olinpas yllättynyt, kun huomasin että en ole postannut tänne Osso Buco reseptiä. Padassa pitkään muhinut keitos on mielestäni mitä sopivin hämärien talvipäivien ateriaksi ja onkin kylmän kauden myöhäisten sunnuntailounaittemme vakioruokalaji.

Googletin Osso Buco reseptin saadakseni veal shankin suomennoksen. Yllätyksekseni ruoka liitettiin resepteissä mafiamiehiin. Minulle nimestä tulee jostain syystä mieleen lapsuuteni Spede Showt. Mahtoikohan Loirilla kumppaneineen olla sketsi aiheen tiimoilta.  Jos joku muistaa, niin tietoa otetaan mieluusti vastaan, jäi nääs aihe häiritsemään.

Osso Buco

• 1 oksa tuoretta rosmariinia 
• 1 oksa tuoretta timjamia 
• 1 laakerinlehti
• 2 kokonaista neilikkaa
• sideharsoa ja puuvillalankaa sitomiseen
• 4 vasikanliha/ naudanpotkaa (veal shanks), n. 1 kg / 2.2 paunaa
• merisuolaa ja vastajauhettua mustapippuria
• vehnäjauhoja leivitykseen
• 1.2 dl / 1 / 2 kuppia kasviöljy
• 1 pieni sipuli kuutioituna
• 1 pieni porkkana, kuutioituna
• 1 varsi selleri, kuutioituna
• 1 rkl tomaattipyrettä
• 2.4 dl / 1 kuppi kuivaa valkoviiniä
• 7.2 dl / 3 kuppia kanalientä

Lisäksi silputtua persiljaa ynnä raastettua sitruunan kuorta valmiin keitoksen pinnalle

Kääri rosmariini, timjami, laakerinlehti ja neilikka sideharsoon, sido nyytti puuvillalangalla.
Kuivaa vasikanpotkaviipaleet talouspaperilla, sido puuvillalanka potkapalasten ympärille, jotta pysyvät kasassa valmistuksen ajan. Mausta viipaleet suolalla ja pippurilla, leivitä vehnäjauhoissa, karistele ylimääräiset jauhot pois.

Lämmitä valurauta- tai muussa padassa kasviöljy savuavan kuumaksi, lisää vasikanpotkat ja ruskista molemmilta puolilta.  Siirrä vasikanpotkat sivuun, lisää pataan sipuli, porkkana ja sellerikuutiot. Mausta suolalla. Kuullota kunnes vihannekset ovat pehmeitä ja läpikuultavia. Lisää tomaattipyree. Siirrä vasikanpotkat takaisin pataan, lisää valkoviini, anna porista kunnes neste on  kiehunut noin puoleen alkuperäisestä. Lisää maustenyytti ja reilu puolet kanalliemestä, anna kiehahtaa. Vähennä lämpöä. Kääntele lihajöllejä, + lisää kanalientä kiehumisen aikana sen verran, että viipaleet melkein peittyvät, anna hautua kannen alla n. 1 ½ tuntia tai kunnes liha irtoaa luusta. Siirrä valmiit potkaviipaleet tarjoiluastiaan, poista varovasti puuvillalangat ja lusikoi liemikeitos lihasiivujen päälle, koristele silputulla persiljalla ja sitruunan kuoriraasteella. Tarjoa riisin tms. mielilisukkeen kera.

Bread Pudding eli leipäloota

Jostain syystä huomioni on viime aikoina kiinnittynyt ravintoloiden jälkiruokalistoilla esiintyviin Bread Pudding tarjoomiin. Sitä, onko kyseessä jokin viime aikojen muotihitti, vai olenko vain männävuosina missannut kyseisen jälkiruoan en osaa varmuudella sanoa. Yksi vaihtoehto on, että talouden tilanteen olessa kaikkea paitsi vakaa tulevat muotiin vanhan ajan ruokalajit, jotka hyödyntävät kirjaimellisesti viimeisen murusenkin. Taloudellista ja ekoloogista!

Bread Puddingin virallinen suomennos on leipävanukas. Vanukas on mielestäni jokseenkin ruokahalua herättämätön sana ja leipävanukas kuulostaa erityisen arkiselta. Olenkin viime päivät työllistänyt itseni miettimällä herkulle sopivaa suomenkielistä nimeä, mikä ei kuulostaisi liian arkiselta vaan kuvaisi jälkiruoakaa sen ansaitseman arvon mukaisesti. Nimiehdotuksia kotikäyttöön otetaan vastaan.

Bread Pudding

• yksi läpeensä kuiva patonki tai jokin muu vaalea ruokaleipä
• 1.2 dl pekaanipähkinöitä
• 7.2 dl maitoa (3 kuppia)
• 6 cl vispikermaa ( 1/4 kuppia)
• 1.2 dl sokeria (1/2 kuppia)
• 1 rkl vaniljauutetta
• 2 tl manteliuutetta
• 1 1/2 tl kanelia
• hyppysellinen jauhettua kardemummaa
• 2 tl pika espressojauhetta
• 3 rkl kahvilikööriä tai konjakkia ( ei pakollinen, mutta antaa mukavan säväyksen, käytin Suomesta tuotua kanvi-konjakki siirappia)
• 6 kananmunaa 

Pilko leivät kuutioiksi. Murskaa pekaanipähkivät karkeaksi rouheeksi. Laita leipäkuutiot ja pähkinät voideltuun vuokaan.
Riko munien rakenne, sekoita takaiseksi, lisää maito ja kerma sekä mausteet ynnä kahvijauhe ( ja likööri), sekoita hyvin. Kaada vuokaan, varmista, että leipäkuutiot kostuvat. Anna seistä 10-15 minuuttia jotta kuivuneet leipäkuutiot imevät nestettä, älä anna kuitenkaan kostua vetisen läpimäräksi (patonki vaatii pidemmän ajan kostuakseen kuin esim. vuokaleipä runsaasta kuorimäärästä johtuen).
Paista 150 C / 325 F noin tunti tai kunnes vanukas on täysin jymähtänyt ja siihen upotettu veitsen terä tulee puhtaana vanukkaasta. Anna vetäytyä 15 minuuttia, tarjoile lämpinämä vaniljajäätelön tai kermavaahdon kanssa tai jäähdytä ja tarjoile jääkaappikylmänä.

Mureaa possua

Lempi TV-kokkini Ina Gartenin valmisti näin possua Halloween juhliinsa, päätin kokeilla. Kokeiluja on nyt kertynyt muutamia ja niin on mureaa herkkua, että syrjäyttänee kinkun joulupöydästämme.

Koska suomenkieliset porsaanosanimitietoni ovat erittäin rajalliset, en nyt päässyt itseni kanssa yhteisymmärrykseen siitä, kutsutaanko tätä suomeksi luinen porsaan ulkofile vaiko luinen porsaan selkä. Täällä suunnassa lihajölli tunnetaan nimellä Pork Loin, kommentoikaa please!

Porsasta fenkolin ja valkosipulin kera

• 1 (n. 5 paunaa / reipas 2 kg) porsaan selkää, luineen (pork loin)
• 6 valkosipulinkynttä
• 1/3 kuppia / 8 cl tuoretta rosmariinia, hienonnettuna
• 2 rkl sitruunan kuori (n. 2 sitruunaa)
• 2 tl fenkolin siemeniä
• 2 rkl hyvää oliiviöljyä
• 1 rkl Dijon-sinappia
• 1 rkl kosher suolaa
• 1 tl rouhittua mustapippuria

Anna sianlihan seistä huoneenlämmössä puoli tuntia. Kuumenna uuni 400 F / 200 C asteeseen.
Aseta sianliha rasvainen puoli ylöspäin paistoastiaan, sido tarvittaessa. Sekoita monitoimikoneessa valkosipuli, rosmariini, raastettu sitruunan kuori ja fenkolin siemenet karkeaksi sekoitukseksi. Lisää oliiviöljy, sinappi, suola ja pippuri ja sekoita sileäksi tahnaksi. Hiero tahna sianlihan päälle ja anna paistua uunissa 1-1 1 / 4 tuntia, tai kunnes paistomittarin lämpötila on 140 F / 60 C astetta. Siirrä leikkuulaudalle ja peitä alumiinifoliolla. Anna vetäytyä 20 minuuttia, siivuta möhkäle luiden välistä, tarjoile lämpimänä omenahillon ynnä valitsemiesi lisukkeiden kera.

Omenahillo

• 1 iso appelsiini, kuori raastettuna ja mehut puristettuna
• 1 sitrruna, kuori raastettuna ja mehut puristettuna
• 3 vihreää omenaa (Granny Smith)
• 3 punaista omenaa (Macintosh tms. )
• tiivis 1/2 kuppia / 1.2 dl vaaleaa fariinisokeria (light brown sugar)
• 2 rkl suolatonta voita
• 1 tl jauhettua kanelia
• hyppysellinen jauhettua maustepippuria (ground allspice)

Raasta appelsiinin ja sitruunan kuorista värikäs osa, purista mehut kulhoon. Lisää kuoritut, pilkotut omenat, sokeri ja mausteet. Anna hautua kattilassa miedolla lämmöllä kunnes omenat ovat pehmenneet. Muussaa haarukalla halutun hienoksi muussiksi (itse tykkään kokkareisesta versiosta).

Brokkoli- eli parsakaalipiirakkaa

Suomalaista sanaa parsakaali en ole jostain syystä koskaan oppinut käyttämään, mutta kutsuipa vihannesta millä nimellä tahansa, niin herkusta irtoaa vähällä vaivannäöllä maukasta syötävää.

Parsakaalipiirakka

Pohja:

• 4,2 dl vehnäjauhoja (1 ¾ cups)
• 1 tl suolaa
• 140 g. jääkaappikylmää voita (1 ¼ stick)
• jäistä vettä TAI pakkaskylmää vodkaa pari ruokalusikallista

Viskaa jauhot ja suola yleiskoneeseen, anna pyörähtää pari sekuntia. Pilko jääkaappikylmä voi kuutioiksi ja lisää jauhoihin, Sekoita sykäyksittäin jauhoihin kunnes seoksesta muodostuu herneen kokoisia paakkuja. Lisää vähän kerrallaan jäistä vettä TAI pakkaskylmää vodkaa*. Jatka sekoittamista sykäyksittäin kunnes taikina alkaa tarttua terään, varo ylisekoittamista. Kääri taikina muoviin ja pistä takaisin jääkaappiin pariksi tunniksi vetäytymään.
Lämmitä uuni 230 C (450 F) Kauli ja laita vuokaan, täytä esim. herneillä ja esipaista halutessa 7 minuuttia.

Täyte:

• n. 2 dl parsakaalin kukintoja siivuina
• sipuli
• oliiviöljyä paistamiseen
• 75-100 g. maustettua tuorejuustoa
• 3 suurehkoa kananmunaa
• n. 1 dl kermaa
• muskottipähkinää, mustapippuria ja suolaa

Siivuta parsakaalin kukinnot ja paista miedolla lämmöllä jotta niistä irtoaa hieman nestettä ja rapeutunuvat, älä päästä lötkistymään. Siirrä jäähtymään astiaan, ripottele hieman suolaa sekaan. Kuullota sipuli. Vähennä uunin lämpötila 180 C (375 F) asteeseen. Riko kananmunat suurehkoon mittamukiin, riko rakenne, lisää kermaa sen verran, että nesteen kokonaismäärä on n. 3 dl (1 1/4 Cup), lisää mausteet liemeen. Kun piirakkapohja on hieman jääntynyt, laita parsakaalit ja sipuli piirakkapohjaan, ripottele näiden päälle tuorejuustoa ja kaada lopuksi munakermaseos päälle.
Paista uunin keski/ylätasossa n. 35-40 minuttia, anna hieman jäähtyä.

*Kokeilin ensimmäistä kertaa vodkaa takinan nesteenä; luin aiheesta America's Test Kitchen/ Cook's Country -uutiskirjeestä. Olivat nimittäin testanneet kuinka piirakkapohjasta tulee mahdollisimman vähän vetinen ja havainneet, että vodka kostuttaa taikinaa juuri tarpeeksi jotta sitä voi muokata, mutta haihtuu paistaessa kokonaan jättäen sopivan kuivan ja hyvinpaistuneen piirakkapohjan + mikä parasta; alkoholista ei jää maku tms. jälkiä. Hyvinpä tuntui toimivan!

Kondensoitua maitoa kotikonstein

Eilisessä piirakkapostauksessani oli yhtenä aineksena kondensoitu maito. Sain tutulta lukijalta sähköpostiviestin, jossa kyseltiin mitä sellainen maito oikein on ja mistä sitä saa.
Täällä USA:ssa kondensoitua maitoa myydään ruokakaupoissa, säilyketölkeissä yleensä leivonta-ainesten tuntumassa. Mutta jos oma kauppa ei maitoa tarjoa, voi sen aina valmistaa myös itse.

Condensed Milk

• 4.8 dl maitojauhetta, mieluiten täys- tai kevytmaito, mutta rasvatonkin menettelee (2 cups powdered milk) 
• 4.8 dl hienoa sokeria (2 cups)
• 1.8-2.4 dl kiehuvaa vettä (3/4-1 cup)
• n. 60 grammaa voita (2 Oz)
• Muutama droppi vaniljauutetta

Sekoita sähkövatkaimella maitojauhe, voi ja vaniljauute kieuhuvaan veteen. Sekoita kunnes sokeri on täysin sulanut ja soossi saostunut. Säilytä jääkaapissa.

Lisäinfoa kondensoidun ja "haihdutetun" (evaporated) maidon eroista ja käyttökohteista saa täältä.

P.S: Tuo reseptissä käyttämäni tölkillinen vetää piripintaan n. 3 dl, vaikka verkkokonverttori antaakin ihan toiset lukemat. 
Ai niin, kommentit ja kysymykset ovat tervetulleita ihan (ja varsinkin) satunnaisilta lukijoilta!

Oprah'in herkkua: Limettipiirakkaa

Eilinen sujui kokolailla kokkailun merkeissä. Tätä nykyä jopa perheeni muistaa minua paremmin, että keitoksista pitää ottaa valokuvia, homma joka minulta tuppaa unohtumaan pääsääntöisesti. Ja ilman valokuvia en oikein jaksa blogiakaan päivittää.
Eilen siis tuli räpsäistyä muutama kuva aikaansaannoksistani, joista tässä esittelen huippumaukkaan limettipiirakan. Piirakan virallinen nimi on Mar-a-Lago Key Lime Pie. Herkku on peräisin Donald Trump'in Mar-a-Lago Clubilta Floridan Palm Beach'iltä, minun tielleni se osui Oprah shown kautta episodissa jossa Madame O. esitteli omia superherkku -suosikkejaan.

Limettipiirakka 
Grahamkeksipohja:
• n. 350 g. graham keksejä (3/4 paunaa)
• 4 rkl hienoa sokeria
• 225 g. suolaamatonta voita sulana (2 sticks)
• 1/4 tl merisuolaa (käytin kosheria)

Täyte:
• 4 kanamunan keltuaista
• 1 purkki kondensoitua maitoa (396 g / 14 ounces condensed milk)
• 1,6 dl Key limettien mehua (2/3 cup) käytin ihan tavallisia, joskin superkookkaita limettejä
• 1 raastettu limetin kuori

Kuorrute:
• 2,4 dl kuohukermaa (1 cup)
• 2 rkl tomusokeria
• 1/2 tl vaniljauutetta

Lämmitä uuni 165 C (325 F). Laita graham keksit monitoimikoneeseen ja murenna jauhoksi. Lisää voisula, sokeri ja suola, sekoita hyvin. Levitä taikina tasaiseksi kerrokseksi piirakkavuoan pohjaan ja laidoille. Paista noin 10 minuuttia, anna jäähtyä.

Sekoita munankeltuaiset ja raastettu limetinkuori kuohkeaksi sähkövatkaimella, aikaa tähän kuluu täydellä teholla 5-6 minuuttia. Lisää kondensoitu maito pienissä erissä, jatka vatkaamista kunnes seos paksuuntuu, noin 3-4 minuttia. Lisää lopuksi limetin mehu alhaisella vatkainteholla ja anna sekoittua  joukkoon.

Laita seos jäähtyneeseen piirakankuoreen ja paista n. 15 minuttia. Anna jäähtyä ja pistä lopuksi jääkaappiin 20 minuutiksi.


Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää tomusokeri ja vaniljauute. Levitä jääkaappikylmän piirakan päälle ja pistä lopuksi pakkaseen vetäytymään 20 minuutiksi ennen tarjoilua.

Marianne -Brownies muunnelma

Selailin Ilta-Sanomien Ruokala -osiota, jossa mielihaluni herätti Mariannebrownie -resepti. Aineksiin kuuluu nimen mukaisesti Marianne -rouhetta, jota täältä USA:sta ei saa. En ole kyseistä tuotetta käyttänyt, se on tullut Suomen markkinoille vasta muuttoni jälkeen. Eli kokolailla arvailun puolelle meni oma rouheviritelmäni. Mutta super hyvää tuli silti!

Päädyin tekemään oman sovellukseni reseptistä seuraavasti:

Brownies à la Marianne

• 125 g huoneen lämpöistä suolatonta voita
• 1.25 dl hienoa sokeria
• 2 kananmunaa
• 1 tl leivinjauhetta
• 2.25 dl vehnäjauhoja
• 0.75 dl maitokermaa (1/3 kermaa, 2/3 maitoa)
• 1 tl vaniljauutetta
• 60 g suklaata rouhittuna tai leivonta-"chippeinä"(semi sweet)
• 75 g Mariannerouhetta (ohje alla)

Sekoita puolet sokerista ja voi vaahdoksi. Sekoita erillisessä kulhossa kananmunat ja loput sokeri vaahdoksi. Yhdistä voimakkaasti vatkaten  munavaahto voivaahtoon pienissä erissä. Lisää sitten vuorotellen jauholeivinjauheseosta sekä maitoa taikinaan käännellen. Lisää lopuksi mariannerouhe ja suklaa sekä vaniljauute.
Laita leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (18x28x4 cm / 7x11x1.5 tuumaa). Paista n. 175 C (350 F) n 40-45 minuuttia

Mariannerouheentapainen (yhteismäärä brownies taikinaan ja kuoruutteeseen)

• 60 g ( noin 12 kpl, yllä kuvassa millaisia käytin) piparminttukarkkeja
• 90 grammaa maitosuklaata

Hienonna aineet yleiskoneessa muruiksi, meteli on aika kamala, joten kuulosuojaimet tai ainakin varoituksen sanat lähellä olijoille lienevät paikallaan.

Kuorrutus

• 1 dl kermaa
• 100 g suklaata (semi-sweet)
• 75 g Mariannerouhetta

Laita kerma kattilaan tai vesihauteeseen ja lämmitä liki kiehuvaksi, ota levyltä. Lisää suklaa ja anna sulaa seokseen. Sekoita lopuksi mariannerouheentapainen jäähtyneeseen suklaa-kermaan. Kuorruta jäähtynyt brownies levy soossilla, anna jähmettyä jääkaapissa.

Sitruunakakkuja koulun myyjäisiin

Hyvätekeväisyystarkoituksiin tuli taas valjastettua kylämme mammat, sunnuntai kului leivontaurakan merkeissä. Perinteisten Cup Cakesien ja Browniesien rinnalle pyöräytin 2 kpl pieniä sitruunakakkuja.
Amerikkalainen maku lienee tottunut keskimäärin suomalaista makeampaan ja kosteampaan kuivakakkuun, tähän reseptiin tulee mukaan tujaus sitruunan mehua, mikä kostuttaa kakkua mukavasti pitäen maun silti raikkaana.

Sitruunakakku
(suluissa käyttämäni määrät kahdelle pikkuvuoalle, halkaisijaltaan n. 19 cm)

• 200 g voita (266 g)
• 2 dl sokeria (2.66 dl)
• 3 kananmunaa (4)
• 1 tl vaniljauutetta (reilu 1 tl) TAI 2 tl vaniljasokeria (reilut 2 1/2 tl)
• 2 tl leivinjauhetta (reilu 2 1/2 tl)
• 3 dl vehnäjauhoja (4 dl)
• 1 raastetun sitruunan kuori ja mehut

Laita uuni 175 C (345 F), voitele ja jauhota vuoka (vuoat). Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää munat yksitellen, sekoita hyvin taikinaan. Sekoita raastettu sitruunankuori ja mehu ynnä vaniljauute taikinan joukkoon. Sekoita kuiva-aineet keskenään ja kääntele hyvin taikinaan, pistän jauhot yleensä sihdin läpi, niin eivät paakkuunnu niin helposti. Paista uunin keskiosassa n. 50 minuuttia.

Lohikeittoa savun maulla

Olen jo aiemminkin maininnut mieltymyksestäni savun makuun. Himokkaana savulohen ystävänä on tapanani ostaa Cotscosta norjalaista kylmäsavulohta, paikan tuntevat muistanevat pakkauksen aikas kookkaaksi. Vakuumiin pakattu kala ei avattuna pitkiä aikoja hyvänä säily, joten osa siitä päätyy ruokakokeiluissamme koekaniiniksi.
Tämän kertainen testaus oli lohikeitto, jossa puolet lohesta oli kylmäsavustettua, toinen puoli tavallista, soppaa valmistimme about seuraavan ohjeen mukaisesti:

Kylmäsavulohikeitto

• 4 perunaa
• 2 porkkanaa
• 1 sipuli
• pala lanttua
• n. 200 g raakaa lohifilettä
• n. 200 g kylmäsavulohta
• iso tölkki kookosmaitoa
• 1 pkt maustettua tuorejuustoa (cream cheese)
• suolaa ja mustapippuria maun mukaan

Kuori ja kuutioi juurekset ja sipulit, laita kattilaan vettä sen verran että vihannekset juuri ja juuri peittyvät, anna kiehua lähes kypsiksi. Lisää lohet ja kookosmaito ynnä juusto, anna kiehahtaa. Tarkasta maku ja lisää mausteita maun mukaan.

Marimekkoa seinille

Joulun välipäivinä käväisimme kauden ihka ensimmäisellä hiihtoreissulla, joka suuntautui Catskills mountrain -alueen Windhamin hiihtokeskukseen. Onnistuneen kolmepäiväisen reissun päätteeksi poikkesimme paluumatkalla Woodbury Common outlet -ostariin katsastamaan verhokankaita. Verhokangasta ei löytynyt, mutta mukaan tarttui Crate & Barrelista Marimekon Hurmio kangasta, jota 7.99 taalan jaardihinnalla ei yksinkertaisesti voinut ohittaa.

Michael's askarteluliikeketjun kehys -alennusmyynnistä ostin sitten pilkkahintaan kolme suurehkoa raamia ynnä pehmeää julistelevyä (soft poster board), jonka laitoihin kiinnitin kankaasta leikkaamani palan ohuilla nuppineuloilla. Ja lopuksi sujautin koko komeiden raamiin.

Tarkoitukseni on vielä valmistaa jäljellä olevasta kankaasta koristetyynyjä ja sijoittaa taulut ja tyynyt komistamaan vierashuonettamme, joka tosin tälä hetkellä muistuttaa enemmänkin romuvarastoa sinne kerääntyneen epämääräisen tavaran johdosta. Mutta elämässä pitää olla tavoitteita, ja minulla yksi tämän hetkisistä on saada huone kevään kuluessa uuteen uskoon ja siihen kuntoon mihin huone on alunperin tarkoitettukin.

Kuvien värejä en valokuvaustaidoillani saanut ihan kohdalleen, mutta eiköhän kupletin juoni ilmene näistäkin.

Hyvää Uutta Vuotta

Joulu tuli ja meni, keittiöremonttimmekin valmistui parahiksi niin, että viimeisiä laattoja liimailtiin aaton aattoiltana. Maalauksen ja remontoinnin merkeissä kului siis joulunalusaika, mikä selittää kuluneen kuukauden blogihiljaiseloa.

Jouluruoat olivat varsin perinteisiä, niitä samoja, joiden reseptejä keittokirjat ja sivustot ovat pullollaan. Jotain uuttakin tuli kokeiltua, esittelen tässä valmistamani appelsiinisuklaan salat. Konvehdeista tuli aivan tautisen hyviä ja jättimenestys. Niin hyvää, että painoa joulupyhiltä kertyi semmoiset reilut kolme kiloa, niitä nyt yritän päivittäisillä kuntosalikäynneillä poltella, mutta eipä ole läski vielä liiemmin palanut.

Konvehdit ovat hieman aikaa vieviä ja monivaiheisia valmistaa, mutta kaltaiseni chocoholicin mielestä ehdottomasti vaivan väärti. Ja tulevaa Valentin's Daytä silmällä pitäen kelpo idea herkkuhetkeen oman sydänmenvalitun  kera.

Appelsiinisuklaakonvehdit

Karamelloidut appelsiinin kuoret

• 6 appelsiinia (navel oranges)
• 9.6 dl sokeria (4 1/2 cups)
• 1 1/2 dl vettä (reilu cup)
• 1 dl puristettua appelsiinimehua

Pese appelsiinit hyvin, orgaaniset tähän tarkoitukseen lievevät oiva valinta. Kuori perunankuorimisveitsellä oranssi pinta, vältä parhaasi mukaan hedelmän valkoista osaa. Suikaloi kuoret tasakokoisiksi.
Laita kuoret kylmään veteen ja kiehauta, toista käsittely vielä kahdesti, jotta karvas maku irtoaa kuorista.

Keitä sokeri ja nesteet, anna kiehua hiljaisella tulella n. 10 minuuttia. Lisää keitetyt kuoret, anna kiehua mahdollisimman hiljakseen n. 45 minuuttia, kunnes kuoret ovat läpikuultavia. ÄLÄ sekoita jottei seokseen tule ilmakuplia ja sokeri ei kristalloidu. Kaada ritilälle jäähtymään. HUOM! Kun sokerimassa jäähtyy, siitä tulee sementin kovaa, eli mahdolliset astiat kannattaa tyhjentää tässä vaiheessa. Sokerimassan voi myös kuutioida ja käyttää esim teen makeuttajana, eli sulaa taas kuumassa.

Suklaakonvehdit

• 1.2 dl kuohukermaa (1/2 cup)
• 750 g maitosuklaata
• 1 rkl suolaamatonta voita
• karamelloituja appelsiineja sen veran kuin muulta napostelulta on vielä jäljellä
• 6 cl applesiinilikööriä esim. Cointreau

Kuumenna kerma höyryävän kuumaksi vesihauteessa, ota haudekattila liedeltä ja lisää 350 g. paloiteltua suklaata sekä voi. Sekoita kunnes suklaa on sulanut. Hienonna karamelloidut appelsiininkuoret monitoimikeessa tai vetsellä mahdollisimman pieniksi murusiksi. Lisää appelsiinimuruset ja likööri suklaaseokseen ja anna seoksen jäähtyä huoneenlämmössä yön yli.
Vuole jäähtyneestä suklaaseoksesta lusikalla tai meloonikauhalla reilun sentin halkaisijaltaan olevia palleroita, laita pallerot voipaperilla päällystetylle pellille jääkaappiin viilenemään. Sulata loput (400 g. ) suklaasta, kierittele pallerot sulassa suklaassa ja laita voipaperipellille ja edelleen jääkaappiin jäähtymään. Valmiit konvehdit voi laittaa pieniin konvehtivuokiin (sellaisiin minimuffinssipaperisiin), jos säilyvät syömättöminä niin kauan.

Vaihtoehtoisesti konvehdit voi valmistaa muoteissa, jolloin muotista täytetään 1/3 sulatetulla suklaalla, minkä jälkeen suklaa levitetään laidoille tarkoitukseen sopivalla pensselillä. Suklaalaidan tulisi olla sen verran paksu, että siitä ei mene valo läpi, helpointa onkin tehdä konvehdit läpinäkyvillä muovimuoteilla. Muotti laitetaan jääkaappiin n 10 minuutiksi, minkä jälkeen täyte kaadetaan sisään, takaisin jääkaappiin ja lopuksi pohja valetaan vielä päälle.

Ostin IKEAsta hauskoa jääpalamuotteja, joilla ajattelin kokeilla mm. sydänkohvehteja ystävänpäiväksi. Saa nähdä kuinka hyvin silikoni toimii, raportoin sitten jahka tutkimukseni on valmis.